Queer-teologiaa Suomessa ja Ruotsissa

Homoseksuaalisuus on herättänyt kiivasta keskustelua Suomen ja Ruotsin evankelis-luterilaisissa kirkoissa viimeisen 50 vuoden ajan. Gradupalkinnolla palkittu Nina Järviön pro gradu -tutkielma osoittaa, että maiden evankelis-luterilaisten kirkkojen homoseksuaalisuutta koskevat pohdinnat ovat edenneet samankaltaisina.

Helsingin yliopiston vuoden 2013 sukupuolentutkimuksen gradupalkinnon sai Nina Järviö uskontotieteen pro gradu -tutkielmastaan ”Pervo kirkko? Queer-teologia Suomen ja Ruotsin evankelis-luterilaisten kirkkojen homoseksuaalisuutta käsittelevissä lausunnoissa vuosina 1951–2010” . Idea graduun syntyi jo Järviön ensimmäisenä opiskeluvuotena.

– Kirjoitin jo toisessa esseessäni yliopistolla kristinuskosta ja seksuaalivähemmistöistä. Olen lukenut aiheesta monesta eri näkökulmasta, sillä uskonnon ja seksuaalisuuden risteytyminen kiinnostaa minua niin akateemisessa mielessä kuin henkilökohtaisessa elämässäni. Idea ei siis oikeastaan tullut mistään, se vain oli minulla, Nina Järviö sanoo.

Järviön gradu käsittelee sitä, miten Suomen ja Ruotsin evankelis-luterilaiset kirkot ovat ottaneet kantaa seksuaalivähemmistöihin 1950-luvulta 2010-luvulle. Tarkemmin määriteltynä se käsittelee niin sanottua queer-teologiaa ja erityisesti sen esiintymistä Pohjoismaissa. Queer-teologia on 1990-luvulla syntynyt teoreettinen suuntaus katolilaisten teologien parissa.

Queer-teologiaa ei ole aiemmin tutkittu pohjoismaisen evankelis-luterilaisen teologian lähtökohdista. Järviön tutkielma kuitenkin osoittaa, että pohjoismaisessa teologiassa on havaittavissa queer-teologisia lähestymistapoja seksuaalisuuteen ja sukupuoleen.

– Käsitteenä queer on varmasti tuttu monelle, jotka ovat opiskelleet esimerkiksi sukupuolentutkimusta, mutta queer-teologiaa ei ole aiemmin oikeastaan tutkittu evankelis-luterilaisesta näkökulmasta tai Pohjoismaissa.

Queer-teologian määritteleminen ei Järviön mielestä ole yksinkertaista. Queer-teologit eivät ole kovin innostuneita määrittämään käsitettä queer, vaan he pohtivat seksuaalisuuden ja sukupuolen kysymyksiä. Heitä kiinnostaa kristinuskon ja kristittyjen näkemykset esimerkiksi seksuaalisuudesta, mutta tavoite on avata ovia uusille keskusteluille.

– Queer-teologiassa mietitään kristinuskon keskeisiä oppeja kuten kolminaista Jumalaa tai oppia lähimmäisen rakkaudesta. Näitä tarkastellaan queer-teoriasta tuttujen käsitteiden, kuten heteronormatiivisuuden ja performatiivisuuden, avulla. Minun tulkintani on, että queer-teologiassa väitetään, ettei kristityn pelastuminen ole kiinni hänen seksuaalisuudestaan tai sukupuolestaan, Järviö sanoo.

Samoja suuntauksia

Tutkielmassaan Järviö toteaa, että Suomen ja Ruotsin kirkkojen välillä on enemmän samankaltaisuuksia kuin eroja. Samat keskustelut on käyty molemmissa maissa seksuaalivähemmistöjen, tässä tapauksessa homoseksuaalien, oikeudesta toimia kirkon työntekijöinä, tai seksuaalivähemmistöjen oikeudesta hankkia lapsia ja laillistaa parisuhteensa.

– Suurimmat erot ovat ajallisia. Ruotsissa keskustelut on käyty noin 5–10 vuotta ennen Suomea. Tähän on vaikuttanut se, että Ruotsissa on tapahtunut seksuaalivähemmistöihin liittyviä lainsäädännöllisiä muutoksia ennen Suomea, Järviö sanoo.

Hänen mukaansa Suomessa on toisaalta ollut aivan oma erityinen keskustelunsa kotien siunaamisesta. Ruotsissa sen sijaan on nykyään voimassa tasa-arvoinen avioliittolaki, ja kirkko vihkii myös homopareja. Kirkolla oli myös oma siunauskaavansa samaa sukupuolta oleville pareille siinä vaiheessa, kun laki salli ainoastaan liittojen rekisteröimisen.

– Suomessa kirkko ei siunaa rekisteröityjä parisuhteita, eikä täällä ole tasa-arvoista avioliittoa, mikä on varmasti nostanut esiin tarpeen toisenlaiselle siunaamiselle niiden samaa sukupuolta olevien parien osalta, joille kristinuskon läsnäolo parisuhteen muotoutumisen yhteydessä on tärkeää, Järviö toteaa.

Hän luulee, että muutoksia on tulossa, mutta ne eivät välttämättä tapahdu nopeasti. Yksi syy saattaa olla, että  Suomen ja Ruotsin kirkot ovat molemmat maidensa ylivoimaisesti suurimpia uskontokuntia.

– En usko, että muutokset ovat kummassakaan maassa erittäin nopeita. Toisaalta näen, että molemmissa maissa pohditaan queer-teologisia kysymyksiä, vaikkei queer-teologia esiinny käsitteenä tutkielmani aineistossa. Queer-teologian mukaan ottaminen voi auttaa keskustelun eteenpäin viemistä, sillä se avaa mahdollisuuksia näkemään sukupuolen ja seksuaalisuuden uudella tavalla. Positiivisena näen sen, että keskustelua käydään.

Järviö ei itse kuulu kirkkoon, mutta on peruskoulussa osallistunut evankelis-luterilaiseen uskonnonopetukseen. Hän sai koulussa kuvan, että kristinusko on suhteellisen selkeä uskonto, mutta gradunkirjoitusprosessi kyseenalaisti tämän täysin.

– Suuri osa uskonnosta on tulkintaa, eivätkä kristityt ympäri maailmaa ole tulkinnoista samaa mieltä. Se tapa, jolla katolilaiset queer-teologit ovat tarkastelleet kristinuskon oppeja viimeisen 15 vuoden ajan ei ole millään tavalla ristiriidassa evankelis-luterilaisten oppien kanssa. Queer-teologia vain sekoittaa mukavasti pakkaa ja tuo toivottavasti uutta potkua keskusteluun, Järviö sanoo.

Nina Järviön pro gradu -tutkielma 
Humanistisen tiedekunnan lehdistötiedote 

Teksti: Michaela von Kügelgen / Addeto

arkisto

uusimmat uutiset