Tutkimus ja korkeakoulutus Suomessa ja Ruotsissa

Iso osa Addeton sisällöstä perustuu Suomen ja Ruotsin korkeakouluissa ja yliopistoissa tehtyihin tutkimuksiin. Tällä sivulla on Addeton laatima yhteenveto, joka toimii 
johdatuksena tutkimus- ja kehityskysymyksiin. 

Yliopistot ja korkeakoulut SUOMESSA

Ensimmäiset Ruotsi – Suomeen perustetut yliopistot olivat Uppsalan yliopisto (1477), Kuninkaallinen Turun akatemia (1640) ja Lundin yliopisto (1668). Ruotsin suurvalta-aikana perustettiin myös Tarton yliopisto (1632). Greifswaldin yliopisto perustettiin jo 1456 ja se kuului Ruotsiin 1637 – 1815.

Valtakunnan hajoamisen jälkeen 1809 Turun yliopistosta tuli Turun keisarillinen Aleksanterin yliopisto Vuonna 1828 yliopisto muutti Helsinkiin ja sai nimekseen Suomen keisarillinen Aleksanterin yliopisto. Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 nimi muutettiin Helsingin yliopistoksi (1919). Turun akatemia (Åbo akademi) perustettiin uudelleen yksityisten lahjoitusten turvin 1918 ja se valtiollistettiin 1981.

Suomen ja Ruotsin yliopisto- ja korkeakoulusektorit ovat laajentuneet nopeasti viime vuosikymmeninä. Mutta molemmissa maissa on viime aikoina suoritettu rationalisointia ja yliopistoliitoksia. Suomessa yliopistojen määrä laskenut – 20:sta 14:sta ja ammattikorkeakouluihin määrä on pudonnut 30:sta 25:een. Nyt (2012) Suomessa on 14 yliopistoa, joista kaksi on säätiölain mukaisia säätiöitä (tähdellä merkityt) ja loput julkisoikeudellisia laitoksia.

Lisäksi puolustusministeriön alainen Maanpuolustuskorkeakoulu antaa ylempää sotilaskoulutusta.

Helsingin yliopiston päärakennus. Kuva: Ari Aalto.

Yliopistokeskukset täydentävät maan yliopistoja niillä alueilla, joilla ei ole omaa yliopistoa ja mahdollistavat toimivan yliopistotoiminnan myös näillä alueilla. Myös seudulliset ammattikoulut, kunnat ja maakuntaliitot osallistuvat usein yhteistyöhön.

Yliopistoverkostot ovat pääosin saman alueen tutkimus- ja koulutusyksiköitä. Verkostoja on mm. viestintätieteille, terveystieteille ja naistutkimukselle.

Yliopistot ja korkeakoulut Ruotsissa

1900-luvun loppupuolelta tähän päivään on korkeakoulutus Ruotsissa laajentunut voimakkaasti. On perustettu monia uusia korkeakouluja ja opiskelijoiden lukumäärä on moninkertaistunut. Joka lääniin perustettiin vähintään yksi korkeakoulu toteuttamaan sitä poliittista tavoitettta, että jokaisella on mahdollisuus korkeakouluopintoihin. Meneillään on pienten yliopistojen liitosvaihe.

Ruotsissa on 14 valtiollista yliopistoa (katso oikealla oleva lista), 21 valtiollista korkeakoulua , kolme yksityistä oppilaitosta, joilla on oikeus antaa tutkijakoulutusta ja joukko yksittäisiä koulutuksenjärjestäjiä.
 

Kuninkaallinen teknillinen korkeakoulu. Kuva: Jann Lipka / KTH.

Tutkimus- ja kehitysrahoitus

Suomi ja Ruotsi kuuluvat niihin maihin, jotka panostavat kaikkein eniten koulutukseen ja kehitykseen. Vuonna 2013 Suomi oli OECD-maista kolmannella sijalla Israelin ja Japanin jälkeen. Vuonna 2014 Suomi käytti noin 6,4 miljardia euroa tai 3,32 prosenttia bruttokansantuotteesta koulutukseen ja kehitykseen. Ruotsi käytti samana vuonna 124 miljardia kruunua eli 3,3 prosenttia bruttokansantuotteesta koulutukseen ja kehitykseen.

Muista pohjoismaista Tanska käytti 3,06 prosenttia, Islanti 2,49 prosenttia ja Norja 1,66 prosenttia. Suhteet säilyvät myös, jos investoinnit suhteutetaan asukaslukuun. On merkillepantavaa, että Ruotsin suurin osuus (4,2 prosenttia) saavutettiin vuonna 2001, jonka jälkeen investoinnit ovat laskeneet tai pysyneet samansuuruisina useita vuosia, vuoden 2008 satunnaista nousua lukuun ottamatta. Samaan aikaan Suomen tutkimus- ja kehitysmäärärahat ovat nousseet hieman.

Vuonna 2007 molempien maiden investointiosuudet olivat samansuuruiset, minkä jälkeen Suomi taas nousi. Vuoden 2009 jälkeen elinkeinoelämä ei ole sijoittanut yhtä paljon koulutukseen Suomessa, minkä takia kummankin maan investoinnit suhteutettuna bruttokansantuotteeseen ovat olleet suurin piirtein samalla tasolla (2013 noin 3,3 prosenttia). EU:n 27 jäsenmaan keskiarvo oli 1,9 prosenttia bruttokansantuotteesta (2010).

On myös merkille pantavaa, että elinkeinoelämä vastaa suurimmasta osasta tutkimus- ja kehitysinvestoinneista Suomessa ja Ruotsissa (63 prosenttia kummassakin maassa vuonna 2012). Viime vuosina on tapahtunut pientä laskua, joka on heijastuma usean sektorin rakennemuutoksista. Suuret teollisuusyritykset sijoittavat merkittäviä summia tuotteidensa kehitykseen ja markkinointiin, mutta yritykset tukevat lähinnä oman sektorin tutkimusta, ja vähemmän yliopistojen ja korkeakoulujen tutkimusta.

Valtio vastaa 27 prosentista tutkimus- ja kehitysrahoituksesta Suomessa ja Ruotsissa (2012). Tämä malli toimii osittain yliopistojen, korkeakoulujen ja valtiollisten tutkimuslaitosten (Suomessa yleisempiä kuin Ruotsissa) perusrahoitusten kautta, ja osittain määrärahojen ja valtiollisten tutkimusrahoittajien kautta.

Suomen tärkeimmät tutkimusrahoittajat ovat Suomen akatemia ja Tieteen ja teknologia tutkimuskeskus Tekes. Toinen suuri rahoittaja on Suomen itsenäisyyden juhlarahasto SITRA, joka on julkisoikeudellinen ja eduskunnan alainen tutkimuslaitos. Sen ruotsalaisia vastineita ovat tiedeneuvosto (Vetenskapsrådet), työ- ja sosiaalielämän tutkimusneuvosto (Forte), ympäristön, alueellisten elinkeinojen ja yhteiskunnanrakentamisen tutkimusneuvosto (Formas) sekä innovaatiovirasto VINNOVA, Energiaviranomainen ja Avaruushallitus. Lisäksi on joukko yksityisiä yleishyödyllisiä rahoittajia, jotka tukevat tieteellistä tutkimusta. Tutkimussäätiöt vastaavat suurimmilta osin tutkimuksen rahoituksesta Ruotsissa (3 prosenttia). Suomessa vastaava luku on 1 prosentti.

Myös Euroopan unioni osallistuu kasvavassa määrin kansalliseen tutkimusrahoitukseen EU-komission kehysohjelmien ja Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) kautta. Tällöin yksityiset tutkijat tai tutkijaryhmät hakevat määrärahaa. Elinkeinoelämä vastaa kuitenkin suurimmaksi osaksi ulkomaille suuntautuvasta tutkimuksesta ja kehityksestä sekä Ruotsissa että Suomessa. Vuonna 2012 ulkomaisen tutkimus- ja kehitysrahoituksen osuus oli 9 prosenttia sekä Suomessa että Ruotsissa.

Tutkimuspolitiikka

Valtiot asettavat raamit tutkimuspoliittisissa päätöksissä, jotka sekä Suomessa että Ruotsissa kytkeytyvät eduskuntien neljävuotisiin vaalikausiin. Hallitukset valmistelevat pitkän aikavälin suunnitelmat neuvoa-antavissa komiteoissa ja tutkimusrahoittajilta saatujen liitteiden pohjalta.

Suomessa Tutkimus- ja innovaationeuvostolla on keskeinen rooli. Nykyiset tutkimus- ja innovaatiopoliittiset linjaukset ovat voimassa vuoteen 2020 saakka. Tärkeimmät kehittämiskohdat ovat 1) korkeakoulujärjestelmän radikaali uudistaminen, 2) t&i-toiminnan tulosten hyödyntämisen ja vaikuttavuuden edistäminen sekä 3) uusien kasvulähteiden, aineettoman pääoman ja yritystoiminnan vahvistaminen. Ruotsin nyt käynnissä oleva tutkimuspoliittinen jakso on voimassa 2013–2016.

Innovaatio on avainsana kummankin maan koulutusstrategioissa, ja näkyy myös käytettävissä varoissa sekä Suomessa että Ruotsissa. Tämä on yleinen suuntaus kaikissa Euroopan maissa. Poliitikot antavat suurta painoa näille strategisille panostuksille, joiden parhaassa tapauksessa toivotaan edistävän innovatiivista tutkimusta, ja pidemmällä aikavälillä tutkimusten käytännön sovellusta sekä taloudellista kasvua.

Suomessa merkittävä osa (30 prosenttia) Suomen Akatemian jakamista määrärahoista kohdentuu suunnattuihin ohjelmiin. Ruotsin tiedeneuvostossa tämä ei ole ollut yhtä tavallista, päinvastoin kuin Ruotsin muissa tutkimusneuvostoissa. Hallitusten kunnianhimo ohjata tutkimusta tiettyyn suuntaan on aika ajoin herättänyt vastustusta tutkijayhteisössä, joissa painotetaan jokaisen tutkijan omaa valintaa sekä mahdollisuutta olla osana pitkäaikaista rahoitusta vaikka oma tutkimusalue ei vastaa yleisiä tavoitteita.

Kummankin valtion tutkimustuissa on selkeä pyrkimys tukea nk. erinomaista tutkimusta. Suomen Akatemia jakaa muun muassa huippuyksikkörahoitusta, Suomen Akatemian mukaan huippuyksiköt ovat suomalaisen tutkimuksen lippulaivoja. Huippuyksikköohjelman pituus on kuusivuotinen, ja huippuyksikkö saa rahoituksen kahdessa osassa – kauden alkaessa ja puolivälissä.

Ruotsin Vetenskapsrådet teki vuonna 2004 muiden tutkimusneuvostojen kanssa yhteisen panostuksen vahvoihin tutkimushankkeisiin (forskningsmiljö). Yhteensä kymmenen eri tutkimushanketta on saanut rahoitusta. Vetenskapsrådet on Ruotsin hallitukselta saanut vastuun yhdessä valtiollisten tutkimusneuvostojen kanssa Ruotsin tutkimuspoliittisesta suuntauksesta kymmenen vuotta eteenpäin vuodesta 2017. 

Teksti: Dosentti Mats Rolén, projektiasiantuntija Addeto

Teksti päivitetty toukokuussa 2015