TIESITKÖ?

Vaikka Suomi ja Ruotsi muistuttavat toisiaan paljon, löytyy kuitenkin maiden välisiä eroja. Alla on lyhyitä vertailuja – tiesitkö esimerkiksi, että äänestyslipuke näyttää erilaiselta Suomessa ja Ruotsissa?

Paikkajako Suomen eduskun-nassa – vuoden 2015 vaalit:
Keskusta 49
Perussuomalaiset 38
Kokoomus 37
Sosiaalidemokraatit 34
Vihreät 15
Vasemmistoliitto 12
RKP 9
Kristillisdemokraatit 5
Muut 1

Paikkajako Ruotsin eduskun-nassa – vuoden 2014 vaalit:
Sosiaalidemokraatit 113
Maltillinen Kokoomus 84
Ruotsidemokraatit 49
Ympäristöpuolue 25
Keskusta 22
Vasemmistopuolue 21
Kansanpuolue liberaalit 19
Kristillisdemokraatit 16

Ruotsalaiset äänestävät aktiivisemmin

Yksi ero suomalaisen ja ruotsalaisen politiikan välillä on Ruotsin selkeästi korkeammat äänestäjämäärät. Esimerkiksi edellisissä eduskuntavaaleissa Suomessa äänesti 70,0 (2015) prosenttia äänestäjistä, Ruotsissa 85,8 (2014) prosenttia. Vaalitutkija Åsa von Schoultzilla on tähän neljä selitystä:

  1. Ruotsissa on yhteinen vaalipäivä eduskunta-, maakäräjä-, ja kunnallisvaaleissa, mikä edesauttaa korkeampia äänestäjämääriä.
  2. Ruotsissa on kaksi hallitusvaihtoehtoa, jotka tekevät vaaleista mielenkiintoisen taiston hallitusvallasta. Ruotsissa on selkeämpää, mikä vaaleissa on kyseessä, kun taas Suomessa tämä on epäselvempää. On myös vaikeaa ymmärtää, mistä vaalikampanjassa oikeastaan puhutaan. Suomessa on lähinnä kyse siitä, mikä puolue on suurin, hallitusta on vaikeaa ennustaa.
  3. Suomessa järjestetään vaalit lähes joka vuosi, mikä voi johtaa vaaliväsymykseen. Ruotsissa vaalit järjestetään neljän vuoden välein (EU-vaaleja lukuun ottamatta), mikä johtaa siihen että Ruotsin vaaleissa on paljon pelissä.
  4. Suomen henkilövaalit verrattuna Ruotsin listavaaleihin johtaa siihen, että puolueiden profiilit ovat epäselvempiä. On monta eri ehdokasta ja suomalaiset puolueet hyötyvät siitä, että saman puolueen ehdokkailla on eri mielipiteet. Äänestäjille sen sijaan tämä johtaa siihen, että vaalit ovat epäselvempiä ja niitä on myös vaikeampi ymmärtää.

tietoa suomen ja ruotsin kansanedustajista

Ruotsin eduskunnassa istuu 349 kansanedustajaa, Suomen eduskunnassa 200. Mutta onko miehiä vai naisia enemmän, mikä on kansanedustajien ikäero, ja kuinka monta maahanmuuttajaa edustaa maitamme?
 

  Ruotsi
 
Suomi
 
Miehiä 197 (56,4 prosenttia) 117 (59 prosenttia)
Naisia 152 (43,6 prosenttia) 83 (41 prosenttia)
Nuorin Syntynyt 1993 Syntynyt 1991
Vanhin Syntynyt 1933 Syntynyt 1941
Uudellen valittuja 235 128
Uusia kansanedustajia 114* 72
Maahanmuuttajia 30 (8,6 prosenttia) 2** (1 prosenttia)
 










*13 heistä ovat aikaisemmin toimineet kansanedustajina.
** Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa valittiin ensimmäistä kertaa maahanmuuttajia Suomen eduskuntaan.

Nasima Razmyar on ensimmäinen maahanmuuttajanainen Suomen eduskunnassa. Kuva: Nasima Razmyarin kuvapankki.
Nasima Razmyar on ensimmäinen maahanmuuttajanainen Suomen eduskunnassa. Kuva: Nasima Razmyarin kuvapankki.

Vaalirahoituslaki

Ruotsilla ei ole mitään vaalirahoituslakia – eli puolueiden ei tarvitse ilmoittaa rahoittajia. Toisin sanoen rahoittajat pysyvät salaisina.

Suomessa vaalirahoituslaki astui voimaan vuonna 2009 pitkän vaalirahoituskeskustelun jälkeen, joka alkoi vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen. Nyt kaikki 1500 euroa suuremmat tukisummat pitää raportoida. Yhdeltä lahjoittajalta puolue voi saada maksimissaan 30 000 euroa ja ehdokas maksimissaan 6000 euroa.

Vaalirahoituslaista on myös keskusteltu Ruotsissa, mutta keskustelu ei ole vielä johtanut toimiin. ”Vaalirahoitus on lähinnä puoluekeskeistä”, Åsa von Schoultz sanoo. ”Yksittäisillä ehdokkailla on harvoin kalliita henkilökohtaisia kampanjoita.”

Suomalainen vaaliuurna. Kuva: Hanne Salonen / Suomen eduskunta

Eduskunnan puhemiehen tehtävät

Eduskunnan työtä johtavat eduskunnan puhemies ja kaksi varapuhemiestä. Puhemiehistön keskeisin tehtävä on johtaa täysistuntoja. Puhemies myöntää täysistunnoissa puheenvuorot ja vastauspuheenvuorot, tekee äänestysesitykset sekä päättää asioiden lopullisesta käsittelyjärjestyksestä. Puhemiehistö toimii myös eduskunnan keskeisimpien toimielinten eli puhemiesneuvoston ja kansliatoimikunnan puheenjohtajistona. Lisäksi puhemiehistön tehtäviin kuuluu täysistuntojen pöytäkirjojen tarkistaminen ja eduskunnan vastausten ja kirjelmien allekirjoittaminen.

Eduskunnan puhemies toukokuusta 2015 lähtien on Maria Lohela 
(Sininen eduskuntaryhmä).

Puhemies johtaa eduskunnan työtä yhdessä ryhmänjohtajien kanssa sekä eduskunnan hallinnon (Riksdagsförvaltningen) tuella. Puhemiehellä on viime kädessä vastuu eduskuntatyön suunnittelusta ja toteutuksesta. Tämän lisäksi puhemies johtaa kamarin istuntoja ja on eduskunnan johtava edustaja. Puhemiestä avustaa kolme varapuhemiestä. Yhdessä he muodostavat eduskunnan johdon.

Puhemies on Ruotsin korkein virka, johon voi tulla valituksi. Arvoasteella puhemies on valtion päämiehen (kuninkaan) jälkeen, mutta ennen pääministeriä. Eduskunnan johtavana edustajana puhemies edustaa usein eduskuntaa sekä kansallisissa että kansainvälisissä yhteyksissä.

Urban Ahlin (Sosiaalidemokraatit) on eduskunnan puhemies vuoden 2014 eduskuntavaaleista lähtien.

Alueellinen poliittinen
taso

Suomessa ei ole maakäräjiä vastaavaa tasoa. Sen sijaan kunnat kuuluvat maakuntaliittoihin, ja tekevät myös yhteistyötä niin sanottujen kuntayhtymien muodossa. Erikoisterveys- ja sairaanhoito hoituu lähinnä kuntayhtymien toimesta. Kunnalliset luottamushenkilöt valitsevat alueellisten toimijoiden päättäjät, paitsi Kainuussa, joka on poikkeustapaus. Siellä on 2000-luvulla kokeiltu Ruotsin maakäräjiä muistuttavaa alueellista hallintoyksikköä, johon alueen asukkaat saavat itse suoraan valita edustajansa.

Ahvenanmaalla on itsehallintonsa myötä oma järjestelmänsä maakuntapäivineen ja maakuntahallituksineen, joka poikkeaa sekä Manner-Suomen että Ruotsin hallintojärjestelyistä.

Ruotsissa järjestetään suorat maakäräjävaalit. Maakäräjillä on iso vastuu terveys- ja sairaanhoidosta (noin 80 prosenttia maakäräjien kuluista). Kunnat vastaavat tietyistä osa-alueista, kuten vanhusten huollosta ja kouluterveyden-huollosta.

Suomenruotsalainen on Suomessa syntynyt henkilö, joka puhuu ruotsia äidinkielenään. Ruotsi on yksi Suomen kahdesta kansalliskielestä, ja on virallisesti yhdenvertainen suomen kielen kanssa. Suomenruotsalaiset ovat kansallinen vähemmistö Suomessa. Tänä päivänä suomenruotsalaisia on noin
290 000, eli noin viisi prosenttia väestöstä.

Ruotsinsuomalainen on suomalainen, joka on muuttanut Ruotsiin. Myös muuttajan jälkeläiset lasketaan ruotsinsuomalaisiksi. Ruotsissa on tänään noin 712 000 ihmistä (noin 7,4 prosenttia), joilla on suomalaisia sukujuuria (Ruotsin tilastokeskus SCB).

Suomen henkilövaalit ja Ruotsin listavaalit

Suomen ja Ruotsin vaalijärjestelmissä on useita eroja.

”Suomessa tyytymätön äänestäjä voi äänestää toista henkilöä vaihtamatta puoluetta”, Åsa von Schoultz sanoo. ”Ruotsissa tyytymätön äänestäjä vaihtaa puoluetta.”

Ruotsissa on ollut mahdollista äänestää henkilöä vuoden 1998 vaaleista lähtien. Äänestäjä voi merkitä listasta henkilön, jota haluaa äänestää. Ehdokas tarvitsee vähintään 5 prosenttia äänistä, jotta hän siirtyisi listan kärkeen.

”Mutta äänestäjät äänestävät harvoin henkilöä, tai sitten äänestetään henkilöitä listan kärkipäästä – tällä tapaa tuetaan puolueen järjestystä.”

Mahdollisuus äänestää ehdokasta antaa äänestäjille kuitenkin enemmän valtaa, mikä monien mielestä on hyvä asia. Monet puolueet menettävät jäseniään, joten yhtä moni ei voi enää puoluepäivillä vaikuttaa puolueen ehdokaslistaan ja sen järjestykseen.

”Henkilövaalit antavat enemmän suoraa valtaa äänestäjille. Samalla vaalikampanjan viesti saattaa heikentyä ja olla epäselvempi.”

Åsa von Schoultz kritisoi Suomen järjestelmää. Hänen mukaansa henkilövaaleissa on vaikeampaa tuoda esiin yhtenäistä puolueviestiä.

”Suomessa on puolueiden intressien mukaista nimetä ehdokkaita, jotka hieman poikkeavat puolueen linjasta. Nämä ehdokkaat saavat mielellään kerätä ääniä puolueelle, mutta puoluejohto toivoo tietysti että tietyt keskeiset henkilöt tulevat valituiksi.”

Henkilövaalit ovat myös erilaiset äänestäjien näkökulmasta.

”Ruotsissa politiikasta kiinnostuneet henkilöäänestävät, kun taas Suomessa vähemmän sofistikoituneet äänestäjät laittavat eniten painoarvoa henkilöön ehdokasta valittaessa. Äänestetään ehkä julkkista ajattelematta minkälaista politiikkaa hän ajaa.”

Vaalikampanjat & vaalilupaukset

Ruotsissa äänestäjä voi äänestäessä valita kahden selkeän hallitusvaihtoehdon väliltä (porvarillinen Allianssi tai punavihreät), kun taas Suomessa äänestetään puoluetta tietämättä siitä, miltä tuleva hallitus näyttää. Tämä on Åsa von Schoultzin mielestä iso ongelma suomalaisessa politiikassa.

”Suomessa vaalikampanjat ovat epäselvempiä, ja äänestäjillä ei ole mitään hajua tulevasta politiikasta. Puolueiden lupaukset ovat erittäin epäselviä, puolueet eivät esimerkiksi esitä mitään tarkempia budjettilaskelmia.”

Ruotsissa kaikki puolueet tekevät budjettiehdotuksen, ja esimerkiksi ennen syksyn 2014 eduskuntavaaleja porvarillinen Allianssi esitti yhteisen budjettiehdotuksen.

”Sosiaalidemokraatit ja Ympäristöpuolue Vihreät tekivät kukin oman ehdotuksensa, mutta puolueet painottivat kuitenkin tulevaa yhteistyötä. Toimittajat painostivat heitä vaalitenteissä, koska puolueiden ehdotuksissa oli pieniä eroja.”

Samanlaista painetta on mahdotonta kohdistaa suomalaisiin puolueisiin, koska vaalikampanjat eivät ole yhtä selkeitä. Suomessa vaalikampanjoita leimaa epäselvyys, von Schoultz sanoo.

”Olen erittäin kriittinen tähän Suomen politiikassa, äänestäjien valta on minimissä. Toimittajat eivät myöskään pysty tenttaamaan puoluejohtajia kunnolla.”

Suomessa hallitusneuvotteluja johtaa eniten ääniä vaaleissa saanut puolue – muut puolueet vaihtelevat hallituksesta hallitukseen. Lue myös Addeton artikkeli, jossa vertaillaan Ruotsin blokkipolitiikkaa ja Suomen sateenkaarihallituksia.

Vaalilipuke

Ruotsalaisia vaalilipukkeita. Kuva: Jens O. Z. Ehrs for Southerly Clubs. Wikimedia Commons.

Yksi iso ero Suomen ja Ruotsin välillä on vaalilipukkeen ulkonäkö. Suomessa äänestäjä saa lapun, johon ehdokkaan numero merkitään. Ruotsissa äänestäjä valitsee oikean puolueen äänilipukkeen – kaikilla puolueilla on siis oma vaalilipuke.

”Kaikki näkevät, minkä vaalilipukkeen kukin valitsee. Sen takia monia valitsee kaikki, jotta vaalisalaisuus säilyisi. Äänestäjän pitää siis ryhtyä ylimääräisiin toimenpiteisiin säilyttääkseen vaalisalaisuuden”, Åsa von Schoultz sanoo.

Puolueiden edustajat jakavat myös vaalilipukkeita äänestyspaikkojen ulkopuolella, jolloin yritetään vielä houkutella viime hetken äänestäjiä.

Suomen vaalilipuke, johon siis merkitään ehdokkaan numero, on kansainvälisesti erittäin harvinainen, von Schoultz huomauttaa.

”Suomen vaalilipuke herättää aina suurta hämmästystä, kun näytän sitä muista maista tuleville kollegoille. Monet kysyvät, miten se täytetään.”

Jokaisesta äänestyskopista löytyy lista kaikista ehdokkaista, joten ehdokas voi vielä kopissa tarkistaa oman ehdokkaan numeron.

”Ruotsalainen tapa on ihan älytöntä paperin tuhlausta, asia voitaisiin ratkaista järkevämmin.”