Poliitikkojen tulee keskittyä tavoitteisiin, ei yksityiskohtiin

Korkeakoulujen ohjaus vaatii uudistamista. Tätä mieltä ovat asiantuntijat sekä Suomessa että Ruotsissa. Poliittinen ohjaus on usein liian yksityiskohtaista. Yksityiskohtien sijaan politiikan pitäisi keskittyä suurempien tavoitteiden saavuttamiseen.

Tobias Krantz, Svenskt Näringslivin (Ruotsin elinkeinoelämän keskusliitto) koulutus-, tutkimus- ja innovaatiopäällikkö sekä entinen korkeakouluministeri, kirjoittaa mielipidekirjoituksessa Altinget-lehdessä, että korkeakoulujen ohjausta pitää uudistaa.

Krantzin mukaan poliitikkojen ei pitäisi puuttua pienempiin kysymyksiin, kuten mihin yksittäinen korkeakoulu sijoitetaan, vaan heidän pitäisi keskittyä laajempiin kokonaisuuksiin, kuten korkeakoulujen tavoitteisiin ja tuloksiin. On kuitenkin loogista, että poliitikot puuttuvat yksityiskohtiin.

– Korkeakoulujen sijoittuminen on poliittisesti arka asia. Aluepolitiikka on tärkeää sekä Ruotsissa että Suomessa, Krantz sanoo.

Hän muistuttaa, että hallitus toki muodollisesti voi päättää myös pienemmistä kysymyksistä, mutta silloin korkeakoulujen paikallisten päättäjien valta kapenee.

– Tämä on ruotsalaisten korkeakoulujen paradoksi: niiden ongelmat liittyvät laatuun ja relevanssiin. Jotta tilanne saataisiin korjattua, poliitikkojen pitäisi ennemmin keskittyä tavoitteisiin ja tuloksiin kuin ”pienempiin” kysymyksiin – kuten mihin korkeakoulut sijoittuvat. Nyt asiat ovat liian usein juuri toisinpäin.

Korkeakoulut tekevät itse parhaat päätökset

Korkeakoulujen tavoitteiksi Tobias Krantz mainitsee muun muassa sen, että opiskelijat saavat töitä suoritetun tutkinnon jälkeen ja että koulutuksen taso on korkea.

– Korkeakoulujen laatua kritisoidaan usein, mutta tämä johtuu juuri siitä, että poliitikot keskittyvät liiaksi yksityiskohtiin.

Krantzin mukaan on tärkeää, että yliopistot ovat tarpeeksi itsenäisiä, ja että niillä on vahva itsehallinto-oikeus. Krantz huomauttaa, että kaikissa Pohjoismaissa keskustellaan kiivaasti korkeakoulujen ohjauksesta – pitäisikö sitä lisätä vai vähentää.

– Parhaat toimintaan liittyvät päätökset tehdään korkeakouluissa, ei eduskunnassa tai hallituksessa. Poliitikkojen tehtävänä on luoda oikeat kannustimet ja keskittyä laajempiin päämääriin. Tämä on kaikkein tärkein edellytys korkeakoulujen laadun takaamiselle, Krantz sanoo.
 

Kuva: Priscilla Du Preez/Unsplash.
Kuva: Priscilla Du Preez/Unsplash.

Tavoitteena paljon toimintavapautta

Suomessa vuonna 2010 voimaan astunut yliopistolaki on Tieteentekijöiden liiton puheenjohtajan Petri Koikkalaisen mielestä vaikuttanut korkeakoulujen hallituksiin niin, että niiden toiminta muistuttaa entistä enemmän pörssiyhtiöiden hallitusten toimintaa.

– Tavoitteena on tietenkin, että yliopistoilla olisi paljon toimintavapautta. Mutta asia, joka erottaa yliopistot yrityksistä on se, että niiden tulostavoitteet ja toivotut tuotantomäärät asetetaan poliittisesti. Ja mikään yliopisto ei pitkällä aikavälillä tee mitään sellaista, josta se ei saa rahaa.

Koikkalainen huomauttaa, että oppiaineiden lakkauttaminen voi johtua myös siitä, että yliopistoilta vaaditaan tulossopimusneuvotteluissa ”poisvalintoja”. Hänen mukaansa yliopistojen pitää saada aikaan kovia tuloksia ja niille asetetaan kovia tavoitteita, mutta ohjausmalli on Koikkalaisen mukaan erittäin raskas.

– Tämä menee todella yksityiskohtaiselle tasolle ja päätöksiä tehdään monimutkaisten neuvotteluprosessien kautta. En tiedä mitä mieltä opetusministeriö on, mutta ammattiliitot toivovat, ettei ohjaus olisi niin yksityiskohtaista.

Pelisäännöistä pitäisi keskustella

Petri Koikkalainen huomauttaa, että rahoitusvaatimus, jonka mukaan opiskelijan pitäisi opiskella vähintään 55 opintopistettä vuodessa, voidaan toteuttaa hinnalla millä hyvänsä.

– Yliopistoissa voidaan manipuloida opintopolkua. Nyt olisi tarvetta keskustelulle pelisäännöistä – mitä se yliopiston autonomia on? Minkälaista poliittista ohjausta halutaan? Kuinka paljon politiikan on korrektia vaikuttaa?

Hänen mielestään on ollut huono asia, että yliopistojen rahoitusjärjestelmä on yhä riippuvaisempi poliitikkojen ohjauksesta.

– Pitäisi saada enemmän kollegiaalista päätöksentekoa, jossa pyrittäisiin luottamaan enemmän akateemiseen asiantuntijuuteen kuin linjaorganisaatioon, Koikkalainen sanoo.

Teksti: Michaela von Kügelgen / Addeto
 

Arkisto

Uusimmat uutiset