Hallituskelpoisuus vaatii kompromisseja

2000-luvun aikana pohjoismaiset populistiset puolueet ovat siirtyneet marginaalista kohti poliittista keskustaa – näin kirjoittaa Ann-Cathrine Jungar ajatushautomo Agendan raportissa.

Ann-Cathrine Jungar on valtiotieteen dosentti, joka toimii luennoitsijana Södertörnin yliopistossa. Uudessa raportissaan Populismi Pohjoismaissa – marginaalista kohti poliittista keskustaa, jonka hän on kirjoittanut ajatushautomo Agendan toimesta, hän käy läpi oikeistopopulismin kehitystä Pohjoismaissa.
 
– Populismilla on pitkä historia Pohjoismaissa. Historia toimii tutkijoiden laboratoriona, jonka avulla yritetään ymmärtää, miten populismi on vuosien saatossa muuttunut. Aikaisemmat protestipuolueet ovat nykyään toiseksi tai kolmanneksi suurimpia puolueita kussakin maassa, Jungar sanoo.
 
Hänen mukaansa pohjoismaisilla oikeistopopulistisilla puolueilla on erilaiset taustat, mutta viime vuosina puolueet ovat muuttuneet samankaltaisiksi.
 
– Puolueet ovat lähentyneet toisiaan ideologisesti, Jungar sanoo.
 
Pääosin puolueet vastustavat kahta asiaa: maahanmuuttoa ja integraatiota sekä Euroopan integraatiota.
 
– Hyvinvoinnista puhuessaan he yleensä puhuvat siitä, että maahanmuuttajat ovat uhka hyvinvoinnille – oikeistopopulistien mukaan maahanmuuttajat saavat paljon tukea ja heidän mielestään se on pois oman kansan hyvinvoinnista, Jungar sanoo.
 

Kuvitus: Sebastian Dahlström / ajatushautomo Agenda.
Kuvitus: Sebastian Dahlström / ajatushautomo Agenda.

Oikeisto ja vasemmisto on enemmän kuin taloutta

Ann-Cathrine Jungar huomauttaa, että oikeistosta ja vasemmistosta puhuttaessa voidaan tarkoittaa montaa asiaa. Ei pelkästään talouspolitiikkaa vaan myös arvopolitiikkaa, jonka asteikko on autoritaarisesta liberaaliin.
 
– Tästä uudesta ulottuvuudesta on tullut poliittisessa keskustelussa yhä tärkeämpi. Uusien puolueiden myötä politiikasta on tullut monimutkaisempaa, Jungar sanoo.
 
Uudet puolueet myös kasvavat muita nopeammin, kun taas monet muut puolueet menettävät jäseniään. Suurempi mandaatti tarkoittaa kuitenkin usein suurempaa vastuuta – mikä vuorostaan voi aiheuttaa tyytymättömyyttä äänestäjissä.
 
– Jos haluaa hallituskelpoiseksi, täytyy tehdä kompromisseja, Jungar sanoo.
 
Hän mainitsee, että muun muassa Perussuomalaiset ovat hallituspaikan myötä joutuneet tekemään myönnytyksiä kolmessa puolueelle tärkeässä asiassa: Kreikan tukipaketeissa, maahanmuuton kiristämisessä ja hyvinvoinnin leikkauksissa.

Ruotsidemokraattien eristäminen ei ole vähentänyt kannatusta

 Perussuomalaisilla ja Ruotsidemokraateilla on hyvin erilaiset taustat. Ruotsi oli pitkään pohjoismainen poikkeus, kun maassa ei ollut oikeistopopulistista puoluetta.
 
– Mutta 2010 Ruotsidemokraatit pääsivät eduskuntaan noin 6 prosentin kannatuksella, ja uusimpien mielipidemittausten mukaan heitä kannattaa noin 18–19 prosenttia. Puolue on menestynyt nopeasti.
 
Muut puolueet ovat kuitenkin eristäneet Ruotsidemokraatit – he eivät halua tehdä yhteistyötä puolueen kanssa. Ann-Cathrine Jungarin mukaan tämä kuitenkin saattaa muuttua.
 
– Muut puolueet suhtautuvat liberaalimmin maahanmuuttoon ja integraatioon, mutta Ruotsidemokraatit pysyvät radikaalissa kannassaan. Äänestäjille, joille maahanmuutto on tärkeä kysymys, ei ole kuin yksi puolue jota äänestää.
 
Eristämisen myötä Ruotsidemokraattien kannatus ei myöskään ole laskenut, päinvastoin kannatus on lisääntynyt.
 
– Puolue on jatkanut kasvuaan ja sillä on vaa’ankieliasema. Eristys on kuitenkin löyhentymässä ja poliittinen keskustelu on muuttunut, Jungar sanoo.

”Rasismi hyväksytään”

Vaikka molemmat puolueet ovat viime aikoina pärjänneet hyvin, eroja löytyy – varsinkin puoluejohdossa, Ann-Cathrine Jungar kommentoi.
 
– Jimmie Åkessonin päämääränä oli tehdä Ruotsidemokraateista vetovoimaisempi puolue sekä äänestäjille että muille puolueille. Perussuomalaiset ovat vuorostaan radikalisoituneet, kun Timo Soini on toivottanut tervetulleeksi jäseniä Homma-foorumista.
 
Jungar huomauttaa, että Ruotsidemokraateissa vallitsee rasismin suhteen nollatoleranssi; vuosien 2012–2016 aikana sata jäsentä on erotettu puolueesta. Perussuomalaisiin taas on hyväksytty viharikoksista tuomittuja jäseniä.
 
– Rasismi ja viharikokset siis hyväksytään, eivätkä nämä asiat vaikuta olevan mikään kynnyskysymys muille puolueille. Pääministeri Juha Sipilälle Jussi Halla-aho oli okei kansanedustajana, mutta ei puoluejohtajana. Kun Halla-aho valittiin Perussuomalaisten puoluejohtajaksi alettiin yhtäkkiä puhumaan arvoista, Jungar sanoo.
 
Ann-Cathrine Jungar esitteli raporttinsa ajatushautomo Agendan seminaarissa kesäkuussa. Video tilaisuudesta löytyy kokonaisuudessaan Svenska bildningsförbundetin Facebook-sivuilta. Koko raportti löytyy suomeksi Agendan kotisivuilta.

Lue myös Addeton vertailevat artikkelit vuodelta 2014:
Tulevaisuuden malli menneisyydestä
Perussuomalaiset isompi ja legitiimimpi puolue kuin Ruotsidemokraatit

Teksti: Michaela von Kügelgen / Addeto
 

Arkisto

Uusimmat uutiset