Naisten aliedustus mediassa vaikuttaa sananvapauteen

Miehet ovat edelleen enemmän esillä mediassa kuin naiset – mitään merkittävää kehitystä ei ole tapahtunut viimeisen 20 vuoden aikana. Vaikka jotkin mediatalot kiinnittävät enemmän huomiota sukupuolijakaumaan, pääsääntöisesti ollaan kaukana tasa-arvosta. Tämä käy ilmi Pohjoismaiden ministerineuvoston tuoreesta raportista.

Naisten osuus mediassa on ollut noin 20 prosenttia vuodesta 1995 lähtien, jolloin ensimmäinen Global Media Monitoring Project -mittaus tehtiin.
 
– Kaikki sanovat olevansa tietoisia tilanteesta, mutta silti mitään ei tapahdu. 20 vuoden aikana kehitystä ei ole tapahtunut juuri lainkaan.
 
Näin sanoo tutkija Saga Mannila, joka on koostanut raportin ”Women and men in the news: Report on gender representation in Nordic news content and the Nordic media industry”. Raportissa selvitetään, miten naiset ja miehet esiintyvät ja esitetään uutisissa Pohjoismaissa sekä kuinka paljon naisia ja miehiä on mediatalojen johtopaikoilla. Saga Mannilan mielestä on ongelmallista, että edustus mediassa on niin yksipuolista.
 
– Jos kaikki ryhmät eivät saa näkyvyyttä, on kyse sananvapausongelmasta.
 
1995 naisten osuus mediassa oli 17 prosenttia, vuodesta 2010 naisten osuus on jämähtänyt 24 prosenttiin.
 
– Ruotsi pärjää Pohjoismaista parhaiten, mutta Ruotsissakin naisten osuus on vain 31 prosenttia. Pohjoismaat ovat edistyneitä tasa-arvon suhteen, joten miksi tämä ei heijastu mediaan?
 
Perinteiset sukupuoleen liittyvät stereotypiat näkyvät myös raportin materiaalissa. Perheeseen liittyvissä aiheissa naiset hallitsevat mediaa.
 
– Naiset taas harvoin antavat lausuntoja politiikasta tai taloudesta. Pieniä eroja kuitenkin löytyy, Islannissa naiset puhuvat näistä asioista enemmän kuin miehet. Sen sijaan naiset edustavat vain 18 prosenttia kokonaisuudesta Islannissa, Mannila sanoo.

Saga Mannila. Kuva: Malin Öhman.
Saga Mannila. Kuva: Malin Öhman.

Harva naispuolinen asiantuntija suostuu haastatteluun

Raportista käy selvästi ilmi, että monet sukupuoleen liittyvät stereotypiat ovat erittäin sitkeässä. Saga Mannila mainitsee muun muassa naispuolisten asiantuntijoiden puutteen. Jos naiset näkyvät mediassa, he puhuvat yleensä arkisista asioista.
 
– Naispuoliset asiantuntijat eivät aina tahdo suostua haastatteluihin, jos he kokevat tietävänsä aiheesta liian vähän. Silloin he usein suosittelevat miestä. Tiedän, että Ylellä yritetään kouluttaa naisia suostumaan haastatteluihin, Mannila kertoo.
 
Hän mainitsee muun muassa Aktian pääekonomistin Heidi Schaumanin, joka on ymmärtänyt kuinka tärkeää on, että myös naispuoliset asiantuntijat näkyvät mediassa, ja nykyään hän usein suostuu haastatteluun.
 
– Toimittajien pitää kuitenkin usein lirkutella. Tärkeintä olisi tilastoida omaa sisältöä; miettiä ketä haastatellaan ja puhua siitä.
 
Tanskassa naispuolisten asiantuntijoiden osuus on Pohjoismaiden korkein.
 
– Tanskalla on ollut asiantuntijarekisteri vuodesta 1997. Tätä voisi soveltaa myös muissa maissa, se helpottaisi toimittajien työtä, Mannila sanoo.
 
Mannila huomauttaa myös, että raportissa on pelkästään keskitytty naisiin ja miehiin, mitä hänen mukaansa voi ja pitääkin kritisoida – monet ryhmät ovat erittäin huonosti edustettuja mediassa.

Tietoisia päätöksiä tarvitaan

Saga Mannila korostaa, että toimituksilla pitää olla tietoinen strategia tasa-arvon edistämiseksi jutunteossa. Hänen mukaansa nämä kysymykset ovat pitkälti yksittäisten toimittajien harteilla, mikä on ongelmallista.
 
– Päätösten pitää tulla ylhäältä ja toimintatapojen pitää olla rakenteellisella tasolla, Mannila sanoo.
 
Tietoiset päätökset johtavat tuloksiin, ja Mannila mainitsee myönteisen esimerkin Ruotsista.
 
– Västerbottens-Kuriren tähtäsi 50/50-edustukseen naisten ja miesten välillä ja löysi aika nopeasti hyvän tasapainon. Lehti sai myös enemmän tilaajia, kun lehden sisällöstä tuli merkityksellisempää isommalle lukijakunnalle.
 
Saga Mannilan mukaan nämä ajattelumallit myös muokkaavat journalismia uudenlaiseen suuntaan – toimittajat joutuvat miettimään juttuideoitaan ja näkökulmiaan aiempaa enemmän.
 
– Tästä löytyvät avaimet tasa-arvoisempaan mediaan. Jos laajempi kirjo ihmisiä pääsee ääneen mediassa, myös lopputulos on parempi ja uutiset leviävät enemmän. Ylipäänsä tuntuu siltä, että näistä aiheista keskustellaan julkisuudessa yhä enemmän. Lukijat ja yleisö ovat valppaampia, joten lehdet joutuvat miettimään näitä asioita.
 
Tästä huolimatta Saga Mannila ei suhtaudu tulevaisuuteen kovin toiveikkaasti. Suuret muutokset vaatisivat mediataloilta aktiivisempaa panostusta. Tämän lisäksi asioista pitäisi keskustella jo toimittajakoulutuksen aikana.
 
– Monilla toimituksilla ei ole kattavaa käytäntöä näitä asioita varten. Olisi myös hyvä, että jo viestintä- jo toimittajakoulutuksissa olisi pakollisia kursseja, joissa puhuttaisiin journalismin sukupuolikysymyksistä, Mannila sanoo.
 
Raportti perustuu kolmeen tuoreeseen kansainvälisen tutkimushankkeeseen sekä The Global Media Monitoring Projectiin. Kansalliset tutkimustulokset tukevat raportin tutkimustuloksia. 
 
Teksti: Michaela von Kügelgen / Addeto
 

Arkisto

Uusimmat uutiset