”Suomalainen Suomi on illuusio”

Myytti yhden kulttuurin Suomesta ruokkii rasismia, Vuoden Tiedekynä -palkinnon voittanut Miika Tervonen kirjoittaa Koneen säätiön Rohkeus-blogissa. Hän on kohta 15 vuoden ajan tutkinut etnisyyttä ja vähemmistöjä. Addeton haastattelussa Tervonen puhuu Suomi-kuvasta.

– Tutkin muuttuvia tapoja kokea ja kuvitella suomalaisuus. Suomi on aina ollut monien kulttuurien maa, ja haluan tutkia, miten suomalaisuuden kuva muuttuu, Miika Tervonen sanoo.
 
Maaliskuussa 2017 Miika Tervonen palkittiin Koneen säätiön Vuoden Tiedekynä -palkinnolla artikkelistaan ”Historiankirjoitus ja myytti yhden kulttuurin Suomesta”. Tervonen toteaa kuitenkin, ettei myytille yhden kulttuurin Suomesta ole yhtä helppoa selitystä.
 
– 1800-luvun ja 1900-luvun alun historiantutkijoiden tekstejä tutkimalla en päässyt lopulta myyttiin kiinni siinä mielessä, että he perivät ajatuksen yhdestä kansallisesta kulttuurista valmiina muualta. Teksteissä näkyi eurooppalaisen kansallisromantiikan tapa kuvitella kansakunta, joka yksinkertaisti voimakkaasti monimutkaista todellisuutta.
 
Tervonen tutki artikkelissaan, kuinka suomalaisen historiankirjoituksen pioneerit vetivät mutkat suoriksi ja alkoivat puhua Suomen kansasta ja sen historiasta yksikössä, vaikka maassa oli erilaisia kulttuureita. Nykyään Suomea kuvataan edelleen yhden kansan maana, mutta Tervosen mielestä tätä kuvaa pitäisi laajentaa.
 
– Vähemmistötutkijana näkisin mielelläni muodostuvan realistisemman kuvan siitä, mitä suomalaisuus on. Olemme kasvaneet nationalismin ajatukseen selkeästi määriteltävästä kansakunnasta. Todellisuus on kuitenkin monimuotoisempi, emmekä voi kieltää muiden historiaa, Tervonen sanoo.
 

Kuva: Aleksi Poutanen.
Kuva: Aleksi Poutanen.

Suomalaisuuden käsite on kapea

Yhden kulttuurin myytti liittyy Miika Tervosen mukaan suomalaisen nationalismin historiaan. Suomalaisuutta luotiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, aikana jolloin oli tärkeää vahvistaa Suomen autonomiaa ja asemaa kansakuntana.
 
– Kansakunnan rakentaminen fennomanian ja aitosuomalaisuuden kautta tuotti yksinkertaistavan kuvan kansasta. Kun ajatus suomalaisuudesta kiteytyi, kansan menneisyydestä tuli valtavan mielenkiinnon kohde. Elias Lönnrot ja Lauantaiseura olivat esimerkkejä siitä, kuinka eliitti meni niin sanotusti metsään ja etsi sieltä kansan.
 
Vaikka Miika Tervonen suhtautuu kriittisesti ajatukseen yhden kulttuurin Suomesta, hän ei kuitenkaan yritä kiistää esimerkiksi suomen kielen todellisuutta.
 
– Se olisi absurdia, vaikka yhtenäinen suomen kieli onkin varsin tuore historiallinen ilmiö. Sen sijaan suomalaisuus identiteettinä on sosiaalinen konstruktio. Suomalainen Suomi on myöskin illuusio siinä mielessä, että maassa on aina ollut paljon enemmän kulttuurista, kielellistä ja uskonnollista kirjavuutta kuin yleensä ajatellaan. Haluaisin löytää tavan katsoa yhteiskuntaa ilman nationalistisia laseja, Tervonen sanoo.
 
Miika Tervonen pitääkin suomalaisuuden käsitettä erittäin kapeana.
 
– On ongelma, jos määrittelemme suomalaisuutta tavalla, johon eivät mahdu esimerkiksi maan alkuperäisasukkaat, saamelaiset. Kaikkien kannalta olisi hyödyllistä rakentaa yhteiskunta, jonka muutkin kuin valkoiset ja äidinkieleltään suomalaiset voivat kokea omakseen.
 

Kuva: Aleksi Poutanen.
Kuva: Aleksi Poutanen.

”Mitä myyttien takaa löytyy?”

Historiantutkijana Miika Tervonen näkee itsensä osana laajempaa käännettä, jossa on siirrytty kansallisten kertomusten rakentamisesta niiden kriittiseen uudelleenarviointiin.
 
– Aikaisemmin historioitsijat ovat olleet myyttipohjan rakentajia, mutta nykyään historiankirjoituksen valtavirta purkaa tätä – mitä myyttien takaa löytyy? Pitkälti sama kehitys on tapahtunut toisen maailmansodan jälkeen myös ruotsalaisessa tutkimuksessa.
 
Tervosen mukaan ruotsalaisen kansallisvaltion rakentaminen oli helpompaa kuin Suomessa – maalla kävi tavallaan hyvä tuuri hävittyjen sotien myötä.
 
– Ruotsi menetti Suomen ja Norjan sodissa, minkä jälkeen kansallisvaltion rakentaminen vanhojen dynastisten traditioiden päälle oli selkeämpää. Norjassa taas itsenäisyyskamppailut synnyttivät saman tyyppistä ajattelua yhtenäisestä talonpoikaiskansasta kuin Suomessa.
 
Ruotsissa kansakunnan rakentamisprosessi kytkeytyikin kielen sijaan vahvemmin ajatuksiin rodusta, ja rotuoppi oli paljon näkyvämmässä asemassa kuin Suomessa.
 
Miika Tervonen huomauttaa, että keskusteluja kansakuntien luonteesta ja etnisestä monimuotoisuudesta joudutaan käymään kaikissa Euroopan maissa.
 
– Nationalismin perintönä emme hahmota ihmisten liikkuvuutta osana kansakuntaa.
 
Tervosen mukaan yhtenäisyyden illuusiolle on käyttöäkin, esimerkiksi kriiseissä, mutta sillä on myös hintansa.
 
– Nyt 2010-luvulla ajatus yhtenäisyydestä on enemmän haitallinen kuin hyödyllinen.
 
Teksti: Michaela von Kügelgen / Addeto
 

Arkisto

Uusimmat uutiset