”Antakaa Saamelaiskäräjille laajempi itsemääräämisoikeus”

Enemmän pohjoismaista yhteistyötä ja laajempi itsemääräämisoikeus saamelaisille heitä koskevissa asioissa. Saamelaispolitiikkaa käsittelevässä seminaarissa esitettiin muun muassa näitä ratkaisuja vallitseviin ongelmiin. Ongelmat perustuvat muun muassa siihen, että Suomessa saamelaisen määritelmä on epäselvä, kun taas Ruotsissa Saamelaiskäräjillä ei ole mitään todellista mahdollisuutta vaikuttaa politiikkaan. Moniin kysymyksiin tarvitaan vastauksia, mutta ennen kaikkea tarvitaan poliittista tahtoa.

Ajatushautomo Magman ja Pohjoismaisen Kulttuuripisteen järjestämässä seminaarissa keskusteltiin saamelaisten asemasta Suomessa ja Pohjoismaissa monesta eri näkökulmasta. Alla seuraa Addeton lyhyt raportti mielenkiintoisesta ja monipuolisesta keskustelusta, jonka ensimmäinen osa on nähtävissä Pohjoismaisen Kulttuuripisteen Facebook-sivuilla ja toinen osa Pohjoismaiden ministerineuvoston Facebook-sivuilla.

Lia Markelin Magmalta aloitti seminaarin kertomalla Magman uudesta raportista ”Uhattu kansa? Katsaus Suomen saamelaispolitiikkaan”.

– Useat saamelaiset, Saamelaiskäräjät mukaan lukien, ovat sitä mieltä, että heidän oikeutensa eivät toteudu, ja että he eivät saa osakseen sitä kunnioitusta, joka lakien ja sopimusten mukaan heille kuuluisi, Markelin kirjoittaa raportin alussa.

Kielikysymys on suuri huolenaihe. Tänä päivänä puhutaan vielä yhdeksää saamelaiskieltä, mutta esimerkiksi Suomessa 70 prosenttia kaikista saamelaislapsista asuu saamelaisen kotiseutualueen ulkopuolella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhä harvempi oppii puhumaan saamelaiskieliä.

– Saamea ensimmäisenä kielenä puhuvien osuus on vähentynyt Suomessa räikeästi 40 vuoden aikana. Vuonna 1967 75 prosenttia saamelaisista puhui saamea ensimmäisenä kielenä, vuonna 2007 ainoastaan 26 prosenttia.

Suomessa Ei ole saamelaista koulujärjestelmää

Kielitaidon heikkenemiseen on Lia Markelinin mukaan monia syitä – muun muassa täysin suomenkielinen koulu, assimilaatiopolitiikka sekä saamelaisten erittäin heikko status.

– Tilanne on nyt parempi kuin aikaisemmin, mutta ei edelleenkään hyvä. Saamelaisilla ei ole omaa koulujärjestelmää, joten opetus tapahtuu suomenkielisissä ympäristöissä. Täysin saamelaista opetusta on ainoastaan alakoulussa. Lukioissa tarjotaan ainoastaan joitain aineita saameksi, Markelin sanoi.

Esimerkiksi Utsjoella on kaksikielinen koulu, mutta käytännössä suuri osa opetuksesta ja kanssakäymisestä tapahtuu suomeksi – vaikka tutkimukset osoittavat, että koululla on keskeinen asema kielen kehittymisessä.

Torkel Rasmussenin tutkimus osoittaa, että 91 prosenttia oppilaista Norjan Tanan täysin saamenkielisessä koulussa puhuu saamea kavereiden kanssa koulun ulkopuolella, verrattuna pelkästään 27 prosenttiin Utsjoen oppilaista – vaikka Utsjoki on Suomen saamelaisin kunta, 45 prosenttia asukkaista puhuvat saamea äidinkielenään.

Kielikysymyksestä tulee erityisen tärkeä kotiseutualueen ulkopuolella, jossa saamen kieli ei ole luonnollinen osa arkea. Helsingissä, Sodankylässä ja Rovaniemellä on kielipesiä, joissa lapsille annetaan mahdollisuus oppia saamea, mutta toiminta lepää täysin vapaaehtoisten harteilla.

– Miten kielelliset oikeudet toteutuvat kaupungeissa, joissa ei ole näitä yhdistyksiä? Olen huolissani lapsista, jotka kasvavat ilman saamelaisyhteisön tukea, Anni Koivisto City-Sámit-yhdistyksestä sanoi.
 

Saamelaisten lippu.
Saamelaisten lippu.

Kuka on saamelainen?

Yksi viime vuosien suurista kiistoista on koskenut määritelmää saamelaisuudesta – kenellä on oikeus määritellä itsensä saamelaiseksi? Suomessa on henkilöitä, jotka mieltävät itsensä saamelaisiksi, mutta joita Saamelaiskäräjät ei tunnusta saamelaisiksi. Asiaa on käsitelty jopa korkeimmassa hallinto-oikeudessa, ja Saamelaiskäräjät on toistuvasti todennut, että heillä pitää olla oikeus päättää omista jäsenistään.

Aili Keskitalo on saamelaisen NSR-puolueen johtaja Norjassa, ja hänen mukaansa asiasta ei pitäisi edes olla tarvetta keskustella.

– Haluan ilmaista tämän erittäin selkeästi: tämän om saamelainen kysymys. Saamelaisten pitää itse saada päättää siitä, kenet luokitellaan saamelaiseksi. Ei ole mitään perusteita sille, että tuomioistuin päättäisi tästä, Keskitalo sanoi.

Ruotsalaisen kansanpuolueen Niklas Mannfolk oli samaa mieltä.

– Saamelaisten on saatava päättää tästä itse.

Lia Markelin kirjoittaa raportin loppusanoissa, että Saamelaiskäräjiä pitää kunnioittaa.

– Riippumatta siitä, mitä mieltä on Saamelaiskäräjien työskentelystä tai päätöksistä, Saamelaiskäräjät tekee työtä nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Niin kauan kuin tämä lainsäädäntö on voimassa, tulee myös Saamelaiskäräjien auktoriteettia kunnioittaa.

Markelin peräänkuuluttaa tarpeeksi resursseja, jotta saamelaisten oikeudet voivat toteutua. Tarvitaan myös panostuksia lapsiin ja nuoriin sekä lisää koulutusta ja tiedottamista.

”Olemme kansa, meidän ei pitäisi olla lobbaajia”

Aili Keskitalon mukaan Pohjoismaissa on paljon parannettavaa saamelaisten oikeuksien suhteen. Hän huomautti, että tuntuu alhaiselta, että saamelaiset kansanryhmänä joutuvat toimimaan eturyhmän tavoin, ja lobbaamaan omien asioidensa puolesta saadakseen poliittisia päätöksiä läpi.

– Yksi ratkaisu olisi antaa Saamelaiskäräjille suurempi itsemääräämisoikeus, silloin valtion politiikkaa ei tarvittaisi yhtä paljon. Antakaa meidän itse ratkoa ongelmamme, emme halua, että meitä kohdellaan kuin elinkeinoelämän edustajia. Olemme kansa, meidän ei pitäisi olla lobbaajia, Keskitalo sanoi.

Ruotsissa Saamelaiskäräjillä ei ole mitään todellista valtaa, mikä on suuri ongelma. Oscar Sedholm, joka on Saamelaiskäräjien jäsen, huomautti että käräjät on rakennettu väärälle pohjalle. Hänen mukaansa se onkin ollut tietoinen poliittinen valinta Ruotsissa.

– Ruotsin Saamelaiskäräjissä haluaisimme tehdä paljon, mutta meillä ei ole valtaa vaikuttaa, Sedholm sanoi.

Tämä on myös johtanut ongelmiin saamelaisten kesken.

– Valtion politiikka on luonut konflikteja saamelaisten välille. Emme onnistu yhdistämään tätä suurta ryhmää.

Saamelaista kansalaisyhteiskuntaa pitää vahvistaa

Oscar Sedholmille saamelaisiin kohdistuvat ennakkoluulot ovat arkipäivää. Hän ei itse ole oppinut saamea kotona Ruotsin tiukan assimilaatiopolitiikan takia, mutta hän on saamelainen. Määritelmään liittyy kuitenkin paljon ongelmia ja monet saamelaiset kokevat olevansa sekä saamelaisuuden että ruotsalaisuuden ulkopuolella.

– Ketkä vain kuvittelevat olevansa saamelaisia? Kenellä on oikeus puhua näistä asioista? Ei auta, ettemme pääse yhteisymmärrykseen, ja moni kysyykin ”saanko olla mukana, olenko oikeasti saamelainen?”.

Assimilaatiopolitiikka on muun muassa johtanut mielenterveysongelmiin ja saamelaisten väliseen eripuraan. Sedholmin mukaan ei voi ”vain olla” saamelainen.

– Ei voi olla vain vähän saamelainen. Saamelaisten pitäisi ajaa kaikkia asioita – olla aktiivisia valtakunnan politiikassa, puhua kielikysymyksestä, tehdä käsitöitä, joikata. Mutta on mahdotonta tehdä kaikkia asioita samaan aikaan, Sedholm sanoi.

Aili Keskitalo toivoi, että maiden väliset rajat saisivat pienemmän merkityksen tulevaisuudessa.

– Saamelaiset kielirajat eivät mene yksi yhteen valtakunnan rajojen kanssa. Tämän takia on järkevää ja tehokasta tehdä yhteistyötä. Antakaa meille mahdollisuus yhteistyöhön, jotta voimme hyödyntää resursseja paremmin. Pohjoismaissa ei pitäisi olla ongelmia luovia rajoja, Keskitalo sanoi.

Oscar Sedholm puhui myös yhteistyön lisäämisen tarpeesta.

– Saamelaista kansalaisyhteiskuntaa pitää vahvistaa, jotta voimme rakentaa uusia organisaatioita ja kohtaamispaikkoja. Tarvitaan saamelaista demokraattista järjestäytymistä, Sedholm sanoi.

Teksti: Michaela von Kügelgen / Addeto
 

Arkisto

Uusimmat uutiset