Totuuden jälkeisen ajan seuraukset

Ovatko tieto ja sivistys menettäneet merkityksensä ja korvattu tunteilla ja mielipiteillä? Mikä on median rooli yhä muuttuvammassa maailmassa? Näistä asioista keskusteltiin maaliskuussa järjestetyssä seminaarissa Helsingissä.

Seminaarin juontaja, toimittaja Jeanette Björkqvist, aloitti puhumalla faktaresistenssistä uutena ”kansantautina”. Elämme tiedontäyteisessä ajassa, mutta silti kaikki eivät halua uskoa faktoihin.

Stefan Eklund, Borås tidning -lehden päätoimittaja, huomautti, että nykyään kuka tahansa voi hankkia tietoa, mutta tiedon ymmärtäminen vaatii huomattavasti enemmän ponnistelua.

– On tärkeää erottaa tiedon määrä ja sivistys; sivistyksen avulla voimme tulkita tietoa. Monien ulottuvilla oleva tieto ei kuitenkaan johda siihen, että meillä on enemmän ihmisiä, jotka osaavat tulkita lukemaansa, vaan ihmisiä, jotka osaavat asioita, Eklund sanoi.

Mediakasvatusseuran kehityspäällikkö Isabella Holm kommentoi, että kaikkien ulottuvilla oleva tieto on päätä huimaavaa.

– Viime vuonna 3,5 miljardia ihmistä käytti internetiä. Tämä pitää muistaa sivistyksestä keskustellessa. Mitä sivistys tarkoittaa ja kenelle?

Tukholman yliopiston professorin Anu Koivusen mielestä sivistyksessä on aina kyse ymmärryksestä.

– Sivistyksessä on kyse kyvystä asettua jonkun ymmärryksen ulkopuolelle. Opettajana opetan ajatuskarttoja: miksi ajattelemme näin?
 

Seminaariin osallistui Anu Koivunen, Janne Holmén, Stefan Eklund, Isabella Holm. Seminaarin juontajana toimi Jeanette Björkqvist. Kuva: Michaela von Kügelgen / Addeto.
Seminaariin osallistui Anu Koivunen, Janne Holmén, Stefan Eklund, Isabella Holm. Seminaarin juontajana toimi Jeanette Björkqvist. Kuva: Michaela von Kügelgen / Addeto.

Faktoihin ei uskota

Mutta mikä merkitys faktoilla ja tiedolla on nykymaailmassa, jossa annamme tunteiden ohjata mielipiteitämme? 

– Se, että joku saa todistettavasti paikkansapitävää tietoa, ei riitä vakuuttamaan kyseistä henkilöä, kun tunteet ovat pelissä mukana, Isabella Holm sanoi.

Hänen mukaansa tiedon määrä voi myös passivoida tai jopa masentaa.

– Mistään ei saa kunnon otetta. Miten ihmisten pitäisi käsitellä omaa pienuuttaan tässä tietovirrassa? Yksi tapa on rajoittaa virtaa, mikä osaltaan johtaa faktaresistenssiin, kun ei enää kyetä sisäistämään uusia perspektiivejä.

Holmin mukaan halu luoda suojakupla ympärilleen on erittäin inhimillistä. Pidämme lujasti kiinni niistä uskomuksista, jotka meillä on – kukaan ei halua tuntea itseään huijatuksi. Stefan Eklund oli samaa mieltä.

– Haluamme vahvistaa jo olemassa olevia mielipiteitämme ja nykyään on yhä helpompaa välttää tuntematonta.

Isabella Holm muistutti myös, että on vaikeaa arvioida, koska olemme tarpeeksi kriittisiä.

– Valemediassa esiintyvä artikkeli ei ole sataprosenttisesti valetta. Niissä teksteissä on paljon asioita, jotka pitävät paikkansa, mutta sitten löytyy väittämiä, jotka eivät ole totta. Miten tähän pitäisi suhtautua? Nämä ovat erittäin vaikeita kysymyksiä.

”Harkitsevuutta ei palkita”

Stefan Eklundin mukaan elämme ajassa, jossa kaiken pitää tapahtua heti ja nopeasti.

– Harkitsevuutta ja jahkailua ei yleensä palkita, Eklund sanoi.

Anu Koivunen puhui myös median tarpeesta saada helppoja ja yksinkertaisia lausahduksia, joita on helppo siteerata.

– Mielipiteitä pitäisi laukoa lyhyesti ja ytimekkäästi.

Käytännössä vaikeiden asioiden tiivistäminen ei kuitenkaan aina onnistu. Koivusen mukaan toimittajien rooli ei ole kadonnut, mutta se on muuttunut ja on nyt suhteessa muuhun virtaan. Toimittajat eivät enää ole klassisia portinvartijoita.  

Uppsalan yliopiston tutkija Janne Holmén huomautti, että teknologiamuutokset aina aiheuttavat yhteiskunnan jakautumista.

– Esimerkiksi nyt informaatiotekniikka on johtanut siihen, että tyytymättömät ihmiset hakeutuvat vastavirran tietolähteille, Holmén sanoi.

Isabella Holm huomautti, että kuka tahansa voi nykyään välittää viestejä tai tulkita niitä. Aikaisemmin korkeasti koulutetuilla ja yliopistojen työntekijöillä oli korkea status, mutta muun muassa Suomen pääministeri Juha Sipilä on puhunut ”kaiken maailman dosenteista” alentuvaan sävyyn.

Median pitää olla läpinäkyvä

Myös Jeanette Björkqvist huomatti, että monet poliitikot kokevat, ettei heillä ole mitään vastuuta toimittajia kohtaan.

– Viimeisen vuoden aikana ei enää ole ollut itsestään selvää, että poliitikot suostuvat haastatteluihin, Björkqvist sanoi.

Sen sijaan, että poliitikot puhuisivat toimittajien kanssa, monet käyttävät Twitteriä tai blogeja – joissa kukaan ei kysy kriittisiä lisäkysymyksiä.

– Toimittajien pitää löytää tapa käsitellä tätä tilannetta. He eivät voi teeskennellä, ettei mikään olisi muuttunut, Anu Koivunen sanoi.

Hänen mukaansa on yhä tärkeämpää, että media näyttää, miten toimittajat tekevät työtään, ja mitä valintoja tehdään.

– Median täyttää näyttää, ettei se enää ole mikään neutraali areena, Koivunen sanoi.

Stefan Eklundin mukaan toimittajat ovat hieman itseriittoisia – mediakentällä tarvitaan muutos.

– Meidän on esitettävä itsellemme kriittisiä kysymyksiä, meidän on oltava läpinäkyviä. Olemme aikaisemmin nähneet poliitikoita, jotka halveksivat mediaa – kohtalokkain seurauksin, Eklund sanoi.

Tilaisuuden järjestivät Helsingin yliopiston Alumniyhdistys, Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus, Helsingin yliopiston Ruotsinkieliset asiat, Kansalaisfoorumi ja Svenska folkskolans vänner. Tilaisuus on osa kolmen tapahtuman sarjaa 2017. Seuraava seminaari ”Sivistys ja vallan uusjako! Minkälaisia ovat osallisuuden ja osattomuuden uudet muodot?” järjestetään 11. toukokuuta.

Teksti: Michaela von Kügelgen / Addeto
 

Arkisto

Uusimmat uutiset