Vähemmän historiaa ja enemmän ajankohtaisia aiheita ruotsalaisuuden päivänä

Miten suomenruotsalaiset organisaatiot RKP ja Suomen ruotsinkieliset sosialidemokraatit suhtautuvat Suomen historiaan? Ja miten Suomessa onnistuttiin luomaan toimiva demokratia niin nopeasti verisen sisällissodan jälkeen? Addeto on haastatellut professori Torbjörn Nilssonia.

Torbjörn Nilsson Södertörnin korkeakoulusta on yksi Demokratian voimavirrat -projektiin osallistuvista tutkijoista. Projektin puitteissa tutkitaan kansanvallan konteksteja ja ominaispiirteitä Suomessa ja Ruotsissa vuosina 1890–2020. Nilsson keskittyy omassa osassaan selvittämään suomenruotsalaisten järjestöjen Ruotsalaisen kansanpuolueen ja Suomenruotsalaisten sosialidemokraattien (vuoteen 1997 saakka Suomen Ruotsalainen Työväenliitto) historiakäsityksiä, mutta hän on jo pitkään ollut kiinnostunut Suomesta ja maan historiasta.

Hänen mukaansa on sekä mielenkiintoista että paradoksaalista kuinka kauan suomalaisilla on kestänyt käsitellä vuosien 1917–1918 tapahtumia, kun jo muutama vuosi sisällissodan jälkeen Suomessa kuitenkin oli toimiva demokraattinen hallinto.

– Sisällissota oli traaginen ja verinen. Monet kärsivät nälkää ja ihmisiä teloitettiin, mutta jo muutaman vuoden jälkeen Suomessa järjestettiin normaalit vaalit, Torbjörn Nilsson sanoo.

Kansan syvä jakautuminen johti toisin sanoen suhteellisen nopeasti toimivaan parlamentarismiin Suomessa.

– Suomessa avattiin ovi Pohjoismaihin ja tiettyyn normaaliuteen.

Nykyään vähemmän historiaa ruotsalaisuuden päivän puheissa

Juuri pohjoismaisuuden ja pohjoismaisten arvojen suhteen suomenruotsalaisilla on ollut merkittävä rooli Suomen historiassa – ainakin heidän omasta mielestään. Tutkimusprojektia varten Torbjörn Nilsson on analysoinut ruotsalaisuuden päivän puheita Suomen itsenäistymisestä 1917 nykypäivään asti.

– 1960-luvulle asti puheissa viitattiin aina historiaan ja korostettiin suomenruotsalaisten saavutuksia Suomen historiassa. Puheissa mainittiin muun muassa oikeuslaitos ja maanviljelijöiden vapaa rooli, Nilsson kertoo.

Hieman kärjistäen voisi sanoa, että ruotsinkieliset edustivat järjestystä ja vapautta, kun taas suomenkieliset edustivat hitaampaa kehitystä.

– Talvi- ja jatkosodan aikana painotettiin myös, että Suomi on oikeusvaltio verrattuna Neuvostoliittoon. Vuoden 1944 jälkeen oli kuitenkin arkaluontoisempaa puhua ”idän barbaarisuudesta”, joten silloin suomenruotsalaisten retoriikka keskittyi enemmän pohjoismaisuuteen.

Nilssonin mukaan suomenruotsalaisten patriotismia on myös kyseenalaistettu vuosien varrella.

– Suomenruotsalaiset ovat kuitenkin vahvasti puolustautuneet tämän suhteen. Ja nykyään historiaa ei käytetä yhtä paljon, onhan itsestään selvää, että suomenruotsalaiset ovat osallistuneet maanpuolustukseen.
 

”Pakkoruotsi” on monimutkainen käsite

Torbjörn Nilssonin mukaan ruotsin kieli on nykyään osa Suomen kulttuuria.

– Kieltä ei enää tarvitse perustella historiallisin perustein. Historian tietämys on myös heikompaa nykyään, joten historian avulla on myös vaikeampaa perustella asioida.

Ruotsi on kuitenkin jatkuvan paineen alla Suomessa ja kielestä keskustellaan paljon. Suurin kysymys on Nilssonin mukaan suomenruotsalaisten tietynlainen puolustuskanta.

– Suomenruotsalaiset eivät vaadi mitään parannuksia, vaan he haluavat ehkäistä ruotsin kielen aseman heikkenemistä.

Käsitteestä ”pakkoruotsi” on myös tullut suhteellisen käypä ilmaus pakolliselle kouluruotsille. Nilssonin mielestä tätä on mielenkiintoista analysoida tarkemmin.

– Se on vahva käsite. Jo vastaamalla kysymykseen ”mitä mieltä olet pakkoruotsista” suostutaan puhumaan pakkoruotsista, Nilsson sanoo.

Hänen mielestään ruotsin kielellä on kuitenkin korkea asema Suomessa.

– Kieli on aina enemmän kuin pelkkä väline. Kieli on yksi kulttuurin perusajatuksista, ja ruotsinkieliset ovat tärkeä osa suomalaista kulttuuria. Mutta on kuitenkin tosiasia, että ruotsi on yhä ahtaammalla Suomessa. 

Suomi tarvitsee oman Skam-sarjan

Torbjörn Nilsson ottaa Suomen 100-vuotisjuhlan avosylin vastaan.

– Pidän juhlista, jotka antavat historioitsijoille mahdollisuuden tuoda esiin historiaa ja samalla antaa tärkeä panos juhlallisuuksiin.

Nilssonin mukaan on tärkeää huomioida juhlallisuudet, jotta ymmärrämme miten Suomesta tuli itsenäinen.

Naapurimaa Ruotsissa kiinnostus Suomen 100-vuotisjuhlaa kohtaan on toistaiseksi ollut heikkoa.

– Ruotsalaisten tiedot Suomesta ovat huonot, vaikka Ruotsissa asuu paljon suomalaisia. Olisi paljon potentiaalia kertoa lisää Suomesta.

Nilssonin mukaan Suomen historia on mielenkiintoinen – varsinkin suhde Neuvostoliittoon ja nykyään Venäjään kiinnostavat. Viimeisen sadan vuoden aikana tapahtumat Suomessa ovat eronneet huomattavasti tapahtumista Ruotsissa.

– Suomessa on ollut sisällissota ja sen lisäksi kolme muuta sotaa, ja silti Suomella on samanlainen yhteiskuntarakenne kuin Ruotsilla.

Ei kuitenkaan ole olemassa mitään yksinkertaista tapaa saada ruotsalaiset kiinnostumaan enemmän Suomesta. Nilssonin mukaan Norja on samassa veneessä Suomen kanssa – norjalaiset tietävät paljon Ruotsista, kun taas ruotsalaiset eivät tiedä yhtä paljon Norjasta. Norjalainen tv-sarja Skam on kuitenkin herättänyt kiinnostusta Norjaa kohti Ruotsissa.

– Ehkä Suomi tarvitsisi tämän tyyppisiä menestyksiä. Sarja, joka jättäisi jälkensä ruotsalaisten arkeen ja samalla antaisi tietoa Suomesta, Nilsson miettii.

Teksti: Michaela von Kügelgen / Addeto
 

Arkisto

Uusimmat uutiset