Kansalaistiede on kaikkien tiedettä

Kansalaistiede, tai englanniksi citizen science, ei ole mitään uutta, mutta harva tietää mistä on kyse. Käytännössä kansalaiset auttavat tutkijoita keräämään dataa. Vaikka kansalaistieteeseen liittyy monia hyviä puolia, Suomessa ja Ruotsissa sitä hyödynnetään suhteellisen vähän.

– Jo Linné pyysi ihmisiä lähettämään hänelle näytteitä, joten yleisön osallistuminen tutkimukseen ei ole mitään uutta. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan tiedä, mitä kansalaistiede on, ruotsalaisen Vetenskap & Allmänhetin (VA) pääsihteeri Cissi Askwall sanoo.

Kansalaistiede tai citizen science antaa tutkijoille mahdollisuuden saada apua yleisöltä, ja yleisölle mahdollisuuden osallistua heitä kiinnostaviin tutkimusprojekteihin. Edelläkävijöiden joukossa on muun muassa suomalainen tutkija Johannes Leche, joka jo 1759 pyysi yleisöltä lintuhavaintoja.

– Periaatteessa kansalaistiede on siis saanut alkunsa Suomesta, tiedetoimittaja Enni Sahlman sanoo.

Suomessa kansalaistiedettä tunnetaan kuitenkin suhteellisen huonosti, Sahlman toteaa. Hän on kirjoittanut gradunsa kansalaistieteestä ja kertoo, että aiheen asiantuntijoita oli vaikeaa löytää Suomesta.

– Kansalaistiedettä hyödynnetään ja tutkitaan Suomessa aika vähän, Sahlman sanoo.

Ruotsissa Vetenskap & Allmänhet on koordinoinut suurta koetta, jossa koululuokat ympäri Ruotsia ovat kaivaneet teepusseja maahan auttaakseen tutkijoita tutkimaan kuinka nopeasti pussit maatuvat.

Suomesta löytyy Sahlmanin mukaan yksittäisiä projekteja – mutta kootusti kansalaistiedeprojekteista ei ole tietoa missään.

– Esimerkiksi Luomuksella (Luonnontieteellinen keskusmuseo) on jatkuvasti meneillään jotain, ja myös Tähtitieteellinen yhdistys Ursa on kerää erittäin aktiivisesti havaintoja taivaankappaleista.

Sahlman mainitsee myös Ylen #sota39-projektin, jossa tviitattiin vuoden 1939 tapahtumista.

– Se ei suoraan ollut kansalaistiedettä, mutta ihmiset lähtivät innolla mukaan.
 

Teepussikoe Gävlessä. Kuva: Vetenskap & Allmänhet.
Teepussikoe Gävlessä. Kuva: Vetenskap & Allmänhet.

Luokittele galakseja

Sekä Cissi Askwall että Enni Sahlman liittävät kansalaistieteeseen paljon hyötyaspekteja. Nykytekniikka mahdollistaa yleisön osallistumisen tutkimukseen paremmin kuin aikaisemmin. Netistä löytyy muun muassa useita kansainvälisiä sivustoja, joilla voi esimerkiksi luokitella galakseja.

– Käytännössä kuka tahansa voi osallistua internetin välityksellä, sillä osallistuminen ja ohjeet on tehty niin helpoiksi, Sahlman sanoo.

Tästä huolimatta harva on tietoinen mahdollisuudesta auttaa tutkimustyön edistämistä.

– Toistaiseksi luonnontieteet hyödyntävät tätä eniten, mutta myös humanistiselta puolelta löytyy esimerkkejä. Eräässä projektissa yleisö auttaa vanhojen lokikirjojen litteroimisessa, Askwall kertoo.

Kansalaistieteessä ei edellytetä etukäteistaitoja, mutta yleensä tutkijat tekevät ohjeistuksen, jonka avulla kiinnostuneet voivat tulkita materiaalia oikein.

– Osallistuminen on sekä mielenkiintoista että hauskaa, varsinkin jos henkilö on erityisen kiinnostunut aiheesta. Vetenskap & Allmänhet haluaa tutkimuksen ja yleisön kohtaavan, ja koko ajan kasvava kansalaistiede on oiva esimerkki tästä, Cissi Askwall sanoo.
 

Cissi Askwall. Foto: Vetenskap & Allmänhet.
Cissi Askwall. Foto: Vetenskap & Allmänhet.

Yhdistäviä projekteja

Sen lisäksi, että kansalaistiede mahdollistaa yleisön osallistumisen tutkimusprojekteihin, osallistuminen voi myös johtaa siihen, että tiedettä ymmärretään paremmin.

– Ihmiset saavat kuvan siitä, mitä tutkimus on ja miten sitä tehdään. Tämä lisää heidän tieteellistä ymmärrystään, niin kutsuttua scientific literacya, Cissi Askwall sanoo.

Enni Sahlman muistuttaa, että kansalaistieteen avulla voidaan myös helposti kerätä suuria määriä dataa.

– On hienoa, että tänä päivänä vielä löytyy projekteja, joissa on yhteinen päämäärä, ja jotka yhdistävät ihmisiä.

Kansalaistiede voikin viedä esimerkiksi luonnossa mielellään liikkuvan harrastuksen seuraavalle tasolle.

– Kansalaistieteessä on paljon potentiaalia. Ihmiset voivat auttaa tutkimusta, ja samalla he voivat oppia tutkimuksesta. Suomessa tämä on vielä hyödyntämätön voimavara, Sahlman sanoo.

Kansalaistiede kasvaa koko ajan, vaikkei sitä vielä hyödynnetäkään kovin paljon. Cissi Askwallin mukaan yksi tärkeä näkökulma on, että yleisö voi ottaa ohjat omiin käsiin, ja kaikki voivat tuntea olevansa osallisia.

– On tietysti rajoitettua ketkä osallistuvat, mutta tämä on hieno mahdollisuus. Esimerkiksi Yhdysvalloissa mittausvälineitä voi lainata kirjastosta, jotta tutkimuksesta innostuneet yksityishenkilöt voivat järjestää omia projekteja. Kansalaistieteeseen osallistuvien on myös tärkeää saada raportti tutkimusprojektin päätyttyä, Askwall sanoo.
 

Enni Sahlman.
Enni Sahlman.

Tutkijoiden ja koodareiden pitäisi kohdata

Kansalaistieteessä pitäisi myös aina arvioida tutkimuksen validiteetti. 

– Kontrolli on vaikeaa, jos projektissa on mukana satojatuhansia ihmisiä, Sahlman sanoo.
Kansalaistieteen näkymättömyys johtaa myös siihen, että tutkijat ja yleisö eivät välttämättä kohtaa, Askwall huomauttaa.

– Toivon, että kansalaistiede pitkällä aikavälillä kuitenkin voisi herättää kiinnostusta tutkimusta kohtaan.

Enni Sahlmanin mukaan vain taivas on rajana kansalaistieteen mahdollisuuksille.

– Varsinkin nyt koulutusleikkausten aikana kansalaistiedettä kannattaa hyödyntää. Projekteja kannattaa pelillistää, ja tehdä niistä houkuttelevia. Koodarien ja tutkijoiden kannattaisi lähteä kehittämään tätä yhdessä, Sahlman visioi.

Kansalaistieteen hyvistä puolista huolimatta siihen liittyy myös haasteita.

– Muun muassa eettinen näkökulma. Jos kansalaistiedettä tehdään pelin muodossa, voi käydä niin, että joku käyttää siihen todella paljon aikaa, Cissi Askwall sanoo.

– Missä menee tutkimusavustajan ja kansalaistieteen raja? Enni Sahlman kysyy.

Kansalaistiedettä kolmella tavalla

  1. Tavalliset ihmiset auttavat tutkijoita keräämään dataa. Esimerkki: koululuokat tekevät suuria kokeita.
  2. Yleisölle annetaan mahdollisuus kertoa mielipiteensä ennen kuin poliitikot tekevät päätöksiä. Ei kovin yleistä Suomessa tai Ruotsissa.
  3. Kansalaistiedettä ruohonjuuritasolla – extreme citizen science. Ihmiset rakentavat omat mittauslaitteensa, keräävät dataa ja esittelevät tulokset. Päämääränä on konkreettinen muutos, esimerkiksi vähentää liikennettä tietyllä alueella osoittamalla, kuinka paljon liikenne saastuttaa.


Oletko osallistunut kansalaistieteeseen? Minkälaisia projekteja kannattaisi luoda? Osallistu keskusteluun Addeton Facebook-sivuilla.

Teksti: Michaela von Kügelgen / Addeto
 

Arkisto

Uusimmat uutiset