Lyhennetty työaika ei lyö läpi itsestään

Tuoreessa väitöskirjassa tarkastellaan, miten keskustelu lyhennetystä työajasta on kehittynyt. Itsestään muutoksia tuskin tulee tapahtumaan.

Työajan lyhentämistä on viime vuosina tutkittu paljon. Ison-Britannian kansanterveyslaitoksen johtaja, professori John Ashton, ehdotti pari vuotta sitten, että maa siirtyisi nelipäiväiseen työviikkoon, jotta stressi työelämässä vähenisi, ihmisillä olisi enemmän aikaa perheilleen, ja työttömyyttä saataisiin pienennettyä. Ruotsissa göteborgilaisessa vanhainkodissa kokeiltiin kuusituntisia työpäiviä, ja työntekijät kertoivat tämän tuloksena jaksavansa paremmin ja olevansa iloisempia.

Filosofian tohtori Linn Spross tekee tuoreessa väitöskirjassaan Uppsalan yliopistolla taloushistoriallisen analyysin aiheesta käydystä keskustelusta. Hän on analysoinut kaikki aiheesta tehdyt ruotsalaiset selvitykset vuosien 1919 ja 2002 välillä.

– Olen tutkinut, millainen kysymyksenasettelu aiheesta on muotoutunut. Kiintoisaa on, että kysymys on ollut muuntuva, se on tarkoittanut monia asioita. Keskustelu siitä, mitä lyhennetty työaika maksaa, ja kenelle se on eduksi, on ollut hyvin erilaista eri aikakausina, Linn Spross sanoo Uppsalan yliopiston tiedotteessa.

Sprossin mukaan kysymys on valtion näkökulmasta ollut tärkeä, mikä käy ilmi siitä, että selvityksiä on tehty niin paljon. Hän ei kuitenkaan usko, että työajan lyhentäminen löisi läpi itsestään.

– Työajan lyhentäminen ei kuitenkaan liene kysymys, jota hyvinvointivaltio oma-aloitteisesti lähtisi ajamaan. Vaaditaan muualta tulevaa, vahvaa painostusta.

Linn Sprossin väitöskirja “Ett välfärdsstatligt dilemma: Statens formuleringar av en arbetstidsfråga 1919–2002” on luettavissa Uppsalan yliopiston verkkosivuilta.

Teksti: Addeto
 

Arkisto

Uusimmat uutiset