Verkostot tärkeitä naapurikielten opetuksessa

Miten naapurikieliä opetetaan Pohjoismaissa? Onko naapurimaasta tulevaa uutta ystävää mahdollista ymmärtää, jos on oppinut yhden skandinaavisen kielen? Svenska nu -verkoston käynnistämä kolmivuotinen projekti tutkii ja pohtii menestystekijöitä tämänhetkisissä naapurikieliprojekteissa.

– On tärkeää, että me Pohjoismaissa ymmärrämme toisiamme yhä paremmin, suomalainen tutkija Jenny Sylvin sanoo.

Hän on yhdessä tanskalaisen tutkijan Lise Vogtin kanssa vieraillut 16 koulussa kaikissa Pohjoismaissa sekä itsehallintoalueilla kartoittaakseen naapurikielten opetusta. Sylvinin mukaan on tärkeää, että koulut ottavat aktiivisen roolin, mutta opetuksen taso vaihtelee huomattavasti. Opettajien ja rehtorien asenteella on myös paljon merkitystä. Projektin aikana tutkijat ovat kuitenkin huomanneet naapurikielten kiinnostavan Pohjoismaissa.

– Saimme erittäin positiivisen vastaanoton kouluissa. Kun oppilaat oivaltavat ymmärtävänsä naapurikieltä, se on iso juttu.

Jenny Sylvin uskoo, että oppilaiden mielenkiinto voidaan herättää tuomalla naapurikieliä esiin.

– Lapset ja nuoret pitävät kielistä. Heitä on helppo innoittaa, mutta paljon on kiinni opettajista, hän toteaa.

Naapurikielten opetuksesta löytyy paljon materiaalia, ja muun muassa projekti Pohjoismaiset kielipilotit yhdistää opettajia kaikista Pohjoismaista. Projektin kautta opettajat oppivat tapoja sisällyttää naapurikielten opetusta muuhun opetukseen.

– Monet opettajat tekisivät mielellään yhteistyötä ainerajojen yli, mutta ajanpuute ja opetussuunnitelma rajoittavat. Sen takia on tärkeää tuoda projekteja esiin ja luoda verkostoja, joista opettajilla on hyötyä, Sylvin toteaa.
 

Eri edellytykset

Skandinaavisissa kouluissa naapurikielten opetuksen tavoitteena on Jenny Sylvinin mukaan kuullunymmärtämisen parantaminen. Vaatimukset vaihtelevat kuitenkin maiden välillä: Tanskassa vaatimustaso on korkein. Sylvin huomauttaa, että naapurikielen puhumisen oppimisesta on myös hyötyä – ainakin puhumista kannattaa kokeilla.

– Tanskalaisten oppilaiden puhuessa ruotsia huomasimme heidän alkavan ymmärtää ruotsin ja tanskan eroja.

Oppimisedellytykset vaihtelevat kuitenkin kieliryhmien mukaan – suomi, fääri, islanti ja grönlanti eroavat paljon norjasta, tanskasta ja ruotsista. Grönlannissa tanskan oppiminen on edellytys jatkokoulutukselle. Islannissa kaikki opiskelevat tanskaa seitsemänneltä luokalta lähtien.

– Mutta siihen suhtaudutaan vähän samankaltaisesti kuin Suomessa ruotsiin, Sylvin kommentoi.

Tutkijoiden mukaan hyvät taidot yhdessä pohjoismaisessa kielessä antavat hyvän pohjan naapurikielten ymmärtämiseen. Tästä syystä on tärkeää, että luokista löytyy kielellisiä esikuvia. Esimerkiksi ruotsalaisissa kouluissa, joissa on paljon maahanmuuttajalapsia, vaikuttaa siltä, että tarvitaan kielellisiä esikuvia, jotta muuta kuin ruotsia kotonaan puhuvat lapset saavat tukea kielen oppimiseen.

– Kielelliset esikuvat auttavat kaikkia luokassa sisäistämään naapurikieliä.

Jenny Sylvin mainitsee myös arabian hyvänä perustana pohjoismaisten naapurikielten ymmärtämiseen. Oppilaat saattavat puhua arabian eri murteita, ja sen myötä he ovat opetelleet ymmärtämään muita naapurikieliä.

Tutkijat huomauttavat myös, ettei naapurikielten opetuksen vaikutuksia tarvitse arvioida.

– Se, etteivät oppilaat saa arvosanoja naapurikielten ääntämisestä saattaa madaltaa kynnystä – opetuksesta tulee enemmän leikkiä. Tätä opettajat voisivat hyödyntää nykyistä enemmän, Sylvin sanoo.

”Kohtaamiset antavat paljon”

Jenny Sylvin sanoo itse hurahtaneensa Pohjoismaihin. Hänen mielestään on tärkeää antaa oppilaille mahdollisuuksia tavata muiden Pohjoismaiden kansalaisia, ja myös kuulla naapurikieliä puhuttavan.

– Pohjoismaissa on 27 miljoonaa potentiaalista keskustelukumppania. Henkilökohtaisten kohtaamisten jälkeen Pohjoismaihin hurahtaa, kohtaamiset antavat todella paljon.

Esimerkkinä Sylvin mainitsee ruotsinsuomalaisen räppärin Jesse P:n, joka kiersi samoja suomalaisia kouluja, joissa myös tutkijat kävivät. Räppärin tullessa luokkaan hän ei kertonut osaavansa suomea, vaan puhui ainoastaan ruotsia lasten kanssa. Sitten he kirjoittivat räppitekstejä yhdessä.

– Kaikki osasivat kirjoittaa raplyyrikan tunnissa, Sylvin kertoo ja näyttää esimerkkejä oppilaiden nokkelista teksteistä.

Samalla hän huomauttaa, että oppilaiden on tärkeää saada puhua myös omaa äidinkieltään vierasta kieltä oppiessaan. Aina ei siis ole fiksuinta pakottaa oppilaita puhumaan pelkästään opittavaa kieltä.

Esimerkkinä integroidusta opetuksesta Jenny Sylvin mainitsee grönlantilaisen opettajan, joka antoi oppilaidensa askarrella robotteja ja taloja roskasta. Samalla heidän kotiin ja anatomiaan liittyvä tanskankielinen sanavarastonsa kasvoi.

– Opettaja oli huomannut oppilaiden olevan innokkaita askartelijoita, ja yhdisti kieltenopetuksen askarteluun.

Lisätietoa projektista ja linkit ruotsinkielisiin raportteihin

Teksti: Michaela von Kügelgen / Addeto
 

Tags: pohjoismaat

Arkisto

Uusimmat uutiset