Menestyvä tutkija voi myös olla hyvä popularisoija

Kuuluuko tutkijan esitellä tutkimustaan mediassa? Vääristyykö viesti toimittajan kirjoittaessa juttua? Muun muassa näistä asioista keskusteltiin Helsingin yliopiston Tiedekulmassa maaliskuussa.

Maaliskuussa Politiikasta.fi, Uutistamo ja Allegra Lab Helsinki järjestivät Helsingin Tiedekulmassa paneelikeskustelun, jossa pohdittiin tieteen yleistajuistamista.

Aiheesta olivat keskustelemassa yliopistonlehtori Emilia Palonen, professori Esa Väliverronen, päätoimittaja Riikka Suominen ja antropologi Miia Halme-Tuomisaari. Tilaisuutta johti päätoimittaja Johanna Vuorelma.

Keskustelussa puhuttiin muun muassa siitä, pitääkö tutkijan aina suostua haastattelupyyntöön. Emilia Palonen huomautti, että monet tutkijat eivät halua antaa haastatteluja, koska viesti saattaa muuttaa muotoaan toimittajan kirjoittaessa uutista.

– Esimerkiksi kesällä minua haastateltiin Helsingin Sanomiin, ja haastattelun lopussa toimittaja sanoi ”kiitos näistä mielipiteistä”. En tiennyt mitä olisi pitänyt vastata, kyseessä eivät olleet mielipiteet vaan tutkimusperusteinen tieto. Mutta mediassa tutkimusta helposti politisoidaan, Palonen sanoi.
 

Johanna Vuorelma, Esa Väliverronen, Riikka Suominen, Miia Halme-Tuomisaari ja Emilia Palonen osallistuivat keskusteluun. Kuva: Susanna Lindgren / Politiikasta.fi.
Johanna Vuorelma, Esa Väliverronen, Riikka Suominen, Miia Halme-Tuomisaari ja Emilia Palonen osallistuivat keskusteluun. Kuva: Susanna Lindgren / Politiikasta.fi.

Tieteen markkinointi yleistyy

Joissakin tutkijapiireissä liiallinen mediahuomio saatetaan nähdä negatiivisena. Ehtiikö tutkija oikeasti tutkia mitään, jos hän koko ajan antaa haastatteluja medialle?

– Tämä kulttuuri on muuttumassa. Menestyvä tutkija voi myös olla hyvä popularisoija menettämättä uskottavuuttaan. Tieteen markkinointi on yleistymässä, Esa Väliverronen sanoi.

Hänen mielestään on tärkeää, että tutkijat tuovat tietoaan esiin. Miia Halme-Tuomisaari toivoisikin yliopistolta aktiivisempaa otetta viestinnän suhteen. Tietoa löytyy paljon, mutta se ei aina välity.

– Yliopistoviestintä voisi herätä markkinoimaan itseään, hän sanoi.

Halme-Tuomisaari ehdotti muun muassa ”Neljän dosentin illallista” tai yliopiston juhlasalissa kerran kuukaudessa järjestettäviä tilaisuuksia, joissa yliopiston tutkijat voisivat esitellä uusinta tutkimustaan.

– Mielestäni tutkijoiden ei välttämättä tulisi olla vain niitä, jotka tarjoavat lopputuloksia, vaan he voisivat myös osallistua meneillään olevaan keskusteluun, Halme-Tuomisaari sanoi.

Tutkijablogit yleisiä

Internet ja sosiaalinen media ovat omalla tavallaan tuoneet tutkimusta muidenkin kuin akateemikkojen ulottuville. Tieto saattaa silti olla vaikeasti löydettävissä.

– Internet on demokratisoinut tiedon määrää, ja blogi voi olla hyvä tapa tuoda omat tiedot esille. Olisi kuitenkin hyvä, jos joku editoisi tutkijan tekstin, Esa Väliverronen sanoi.

Riikka Suominen nosti esiin Koneen säätiön panostuksen Jakautuuko Suomi, jossa toimittajat ja tutkijat ovat tehneet yhteistyötä. Itse toimittajana hän huomautti, että toimittajan on joskus vaikeaa ymmärtää tutkimuksen ominaispiirteitä.

– Tutkijan kielellä pieni nyanssi voi kertoa paljon. Kiteytys ja yksinkertaistaminen tehdään kuitenkin yleisön vuoksi. Journalistin velvollisuus on ajatella lukijaa, Suominen sanoi.

Emilia Palonen kyseenalaisti myös tutkijan some-roolia.

– Kuinka ehtiä olla läsnä nopeassa fiidissä? Jos siihen kerran lähtee, pääseekö siitä enää irti?

Katso koko keskustelu Helsingin yliopiston verkkosivuilla.

Teksti: Michaela von Kügelgen / Addeto
 

Arkisto

Uusimmat uutiset