Tohtoriopiskelijoilla eri edellytykset Suomessa ja Ruotsissa

Tohtorikoulutettavien asema eroaa Suomessa ja Ruotsissa sekä opiskelun aikana että sen jälkeen. Suomessa rahoitusmalli ei ole yhtä selkeä kuin Ruotsissa, mikä johtaa monen tohtoriopiskelijan kohdalla epävarmuuteen. Myös tohtorien työttömyys on korkeampi Suomessa – mutta tilanne ei kuitenkaan ole niin hälyttävä.

Maaliskuun alussa Hanasaari – Ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus järjesti yhdessä Helsingin yliopiston kanssa seminaarin Tulevaisuuden työmarkkinat tohtorikoulutetuille. Seminaarin aikana kuultiin puheenvuoroja sekä Suomesta että Ruotsista.

Seminaarin ensimmäisen puheenvuoron sai emeritusprofessori Dan Brändström, joka puhui korkeakoulutuksen rahoitusmallista Ruotsissa, tohtorikoulutusta ja työmarkkinoita ajatellen. Hänen mukaansa ensimmäiset muutokset tapahtuivat Ruotsissa 1960-luvulla.

– Silloin todettiin, että tohtorikoulutuksen pitää olla lyhyempi, ja että väitöskirjan kirjoittamisen ei enää tulisi olla elämäntyö, Brändström sanoi.

Tänään suurin ero Suomen ja Ruotsin välillä on se, että Ruotsissa tohtoriopiskelijoilla pitää olla taattu rahoitus koko opintojaksolle. Tämä päätös tehtiin jo 1990-luvun lopussa, ja sen jälkeen tohtoriopiskelijoiden määrä on laskenut huomattavasti. Brändströmin mukaan 2000-luvun alussa tohtoriopiskelijoita oli noin 55 000, nyt heitä on noin 19 000. Vuosittain hyväksytään noin 3 000 uutta tohtoriopiskelijaa.

– Nyt säätiöt ja apurahastot panostavat post doc -tutkimuksen tukemiseen, Brändström kertoi.

Rahoitukseen tarvitaan jatkuvuutta

Suomessa tohtoriopiskelijoiden ja tohtorien tilanne näyttää synkemmältä: tällä hetkellä 8 prosenttia tohtoreista on työttömiä. Viime vuonna Suomessa oli ensimmäistä kertaa yli tuhat työtöntä tohtoria.

Yksi syy on heikentynyt kansantalous, mutta Rolle Alho Tieteentekijöiden liitosta huomauttaa, että työttömyydestä ei voi syyttää pelkästään taloutta.

– Emme kuitenkaan ole sitä mieltä, että tohtoreita olisi koulutettu liikaa. Alle 1 prosentti työikäisistä suomalaisista on tohtoreita. Tämä on vähän verrattuna esimerkiksi Ruotsiin ja Saksaan, Alho sanoi.

Suomessa on noin 20 000 tohtoriopiskelijaa, eli lähes saman verran kuin Ruotsissa tänä päivänä. Rolle Alhon mukaan Suomen perustava ongelma on jatkuvuuden puuttuminen.

– Tarvitaan jatkuvaa ja riittävää rahoitusta. Nyt liian suuri osa tohtoriopiskelijoiden ajasta kuluu apurahojen hakemiseen ja byrokratiaan. Tohtorikoulutettuja kuitenkin tarvitaan, maailmaa muuttuu yhä monimutkaisemmaksi, ja tarvitsemme useampia ihmisiä, jotka voivat ymmärtää ja analysoida, Rolle Alho sanoi.

Tohtorit pärjäävät joka tapauksessa parhaiten työmarkkinoilla kaikista korkeakoulutetuista, vaikka tohtoreiden työttömyys on lisääntynyt. Muun muassa tämä ilmenee opetus- ja kulttuuriministeriön raportista Miten tohtorit työllistyvät.

– Tohtorikoulutettujen määrä Suomessa on kasvanut huomattavasti. Apurahalla tohtoriksi opiskelevilla ovat heikoimmat työllistymismahdollisuudet, opetusneuvos Eeva Kaunismaa opetus- ja kulttuuriministeriöstä sanoi.
 

Kari Raivio päätti seminaarin. Kuva: Hanasaari.
Kari Raivio päätti seminaarin. Kuva: Hanasaari.

Panostetaan tutkijauriin

Seminaarin päätti emerituskansleri Kari Raivio puheenvuorollaan. Hän kysyi muun muassa, miksi niin moni haluaa tohtorintutkinnon?

– Laman aikana tohtorikoulutettavien määrä nousee, koska muita töitä ei ole, mutta tämä ei ole hyvä motivaatio, Raivio sanoi.

Hän muistutti, että suurin osa tohtoreista ei jatka tutkijana tutkinnon jälkeen.

– Meidän pitäisi panostaa heihin, jotka todella suunnittelevat tutkijan uraa, Raivio sanoi.

Hän toi muun muassa esiin, että monet lääketieteilijät väittelevät, koska se on usein vaatimuksena tietyissä viroissa.

– Pitäisi löytää toinen tapa kliinisten tietojen ja taitojen arvioimiseen.

Kari Raivio mainitsi myös, että ministeriöillä on yli 200 miljoonan euron budjetti tutkimuksen ja selvitysten tilaamiseen.

– Mutta järkevät sijoitukset vaativat pätevyyttä. Nyt kaikilla tutkimuspäälliköillä ei ole tohtorikoulutusta, vaikka heillä pitäisi olla.

Kari Raivio toivoo myös selkeämpiä ja pitkäkestoisempia rahoitusmalleja säätiöiltä ja apurahastoilta. Hänen mukaansa suurin ongelma on kuitenkin tutkimuksen laatu.

– Suoritettujen tutkintojen määrä on osa yliopistojen rahoitusmallia, ja yliopiston intresseihin kuuluu mahdollisimman monta suoritettua tutkintoa. Tämän suhteen ei kuitenkaan tehdä mitään laaduntarkistusta. Toivoisin, että voisimme ajatella enemmän tutkimuksen laatua, Raivio päätti puheenvuoronsa.

Seminaarin aikana puhui myös Helsingin yliopiston jatkokoulutuskoordinaattori Sami Syrjämäki sekä Tekniikan akateemiset TEK ja Akateemiset yrittäjät AKY:n asiamies Sanja Mursu. 

Teksti: Michaela von Kügelgen / Addeto
 

Arkisto

Uusimmat uutiset