Digitaalinen tallennustyö on haasteellista

TAKO-verkosto haluaa virtaviivaistaa museoiden prosesseja tallennuksen ja nykydokumentoinnin osalta. Helmikuussa verkoston järjestämä seminaari Digitaaliset kokoelmat – avoimempi Pohjola keräsi yli kaksisataa museoammattilaista Suomesta ja muista Pohjoismaista Helsinkiin.

– Key note -puhujat avasivat hyvin meneillään olevia digitaalisia virtauksia, TAKO-verkoston puheenjohtaja Teemu Ahola kertoo.

Hänen mukaansa seminaari oli erittäin onnistunut, ja se onkin saanut lähinnä positiivista palautetta osallistujilta.

– Varsinkin pohjoismaiset kohtaamispisteet -osio onnistui todella hyvin. Meidän piti melkein heittää ulos ihmisiä, kun aika oli loppu. Keskustelu oli erittäin vilkasta ja oli hienoa saada keskustella yli valtakunnanrajojen – miten teillä toimitaan?

Aholan mukaan homogeenisella alueella on samoja haasteita, ja juuri sen takia seminaari toi paljon mielenkiintoisia näkökulmia esiin. Erityismaininnan hän antaa tulkeille – koko seminaari oli simultaanitulkattu, suomeksi, skandinaaviksi ja islanniksi.

Nyt Teemu Ahola ja TAKO toivovat, että seminaari saisi jatkoa.

– Tälle olisi ehdottomasti tilausta. Seminaarin sisältö oli rautaista ja keskustelua riitti.
 

Iloisia ilmeitä iltajuhlassa, kolme tyytyväistä TAKO:n ohjausryhmän jäsentä Johanna Jakomaa Satakunnan museosta, Hanna-Kaisa Melaranta Varkauden museosta ja puheenjohtaja Teemu Ahola Työväenmuseo Werstaasta. Kuva: TAKO.
Iloisia ilmeitä iltajuhlassa, kolme tyytyväistä TAKO:n ohjausryhmän jäsentä Johanna Jakomaa Satakunnan museosta, Hanna-Kaisa Melaranta Varkauden museosta ja puheenjohtaja Teemu Ahola Työväenmuseo Werstaasta. Kuva: TAKO.

Aktiivinen verkosto

Seminaarin pääjärjestäjä TAKO on toiminut vuodesta 2009 lähtien. Verkoston päätehtävä on kaksiosainen – museoiden välinen tallennustyönjako ja nykydokumentoinnin koordinointi.

– Pyrimme museoiden kesken jakamaan vastuuta tallennuksesta. Aikaisemmin emme tienneet, mitä muut museot tekevät, Teemu Ahola kertoo.

Ideana on siis välttää päällekkäisyyksiä verkostoon kuuluvissa 93:ssa museossa. Käytännössä tämä tapahtuu tarkastelemalla eri museoiden erikoistoimintaa. Toisen museon keskittyessä yhdenlaiseen tallennustyöhön, toinen voi keskittyä toisenlaiseen.

– Meillä on vasta neljäs vuosi käytännön työtä meneillään, ja tämä on erittäin haasteellista. Mutta menemme koko ajan eteenpäin. Meillä on aktiivinen verkosto, ja paljon kehitettävää, Ahola sanoo.

Idea museoiden yhteisestä tallennustoimesta on lähtöisin Suomesta ja TAKO onkin esitellyt sitä muun muassa Ruotsissa, Tanskassa, Sloveniassa ja Isossa-Britanniassa.

– Muissa maissa kerrotaan heidän kokevan samoja ongelmia kuin me Suomessa, mutta parhaiten tämä malli sopii pienempiin, Suomen kokoisiin, maihin. Esimerkiksi Ison-Britannian museotoiminta on erittäin laajaa, Teemu Ahola sanoo.

Saamelaisaineistoa Tampereelta Inariin

Käytännössä TAKO on jakanut museotallennuksen seitsemään pääalueeseen, ja jokaiselle museolle on jaettu tietyt tallennustehtävät. Jako löytyy sähköisenä, ja kuka tahansa voi tutustua eri museoiden pääalueisiin.

– Esimerkiksi esineen lahjoittaja voi katsoa listasta, mihin museoon jotain tiettyä esinettä kannattaisi tarjota. Tästä on apua sekä lahjoittajalle että museoille, Teemu Ahola perustelee.

Myös mahdolliset kokoelmasiirrot on helpompi hoitaa verkoston kautta, jos todetaan, että jokin kokoelma sopisi paremmin johonkin muuhun museoon.

– Esimerkiksi Tampereella oli saamelaista materiaalia, joka oli lähinnä ollut varastossa. Siirsimme aineiston Inarin saamelaismuseoon, jossa se on nyt esillä, ja materiaalia tutkitaan. Tärkeintä on kuitenkin, että saamelaisyhteisö sai heille kuuluvan aineiston takaisin, Ahola sanoo.

Seminaari digitaalisesta pohjolasta – Lue myös Addeton juttu ennen seminaaria
TAKO-verkosto

Teksti: Michaela von Kügelgen / Addeto
 

Arkisto

Uusimmat uutiset