”Asioita pitää haluta kyseenalaistaa”

Veikko Eranti tutkii poliittista osallistumista Helsingin yliopistolla ja toivoo, että väitöskirjan olemuksesta keskusteltaisiin enemmän. Hän viihtyy tutkijana, mutta hänen mielestään yliopistot kehittyvät väärään suuntaan.

– Gradun tekeminen oli vaikeinta siihen mennessä – hyvällä tavalla. Sain keskittyä isoihin kokonaisuuksiin. Gradun jälkeen ohjaaja oli sitä mieltä, että minun kannattaisi jatkaa, Veikko Eranti (kuvassa) kertoo.

Nyt hän tutkii poliittista osallistumista ja nimby-konflikteja Helsingin yliopistolla. Hänen aihepiirinsä on laaja, hän on muun muassa sisällyttänyt tutkimusta sosiaalisesta mediasta.

– Halusin tutkia kaupunkiin liittyviä asioita demokratiatutkimuksen piirissä. Olisi ollut naiivia kirjoittaa aiheesta kirjoittamatta somesta mitään.

Eranti on muun muassa tutkinut, miten paljon erilaisia sosiaalisia signaaleja tykkäys-nappi antaa.

Tutkimuksestaan varten hän on saanut apurahaa Koneen säätiöltä, ja hän toteaa itse, ettei hänellä ole ollut yhtä vaikeaa kuin monella muulla apurahatutkijalla.

– Päätin, etten aloita tutkimusta, ellen saa rahoitusta. Monilla on niin sanotusti sisäinen pakko tai intohimo tehdä tutkimusta vaikka rahoitusta ei tulisi. Pitää olla erittäin omistautunut, että jaksaa tehdä sitä puolen vuoden pätkissä.

Erannin mielestä apurahojen jaossa on jonkin verran satunnaisuutta. Toisaalta hänen mielestään kaikkien ei kuulukaan saada rahoitusta.

– Systeemi toimisi väärin, jos kaikki saisivat rahoitusta. Mutta kyllä tämä vähän rämpimistä on, on sattumaa ketkä hyvät tutkijat saavat apurahaa, Eranti sanoo.

Hänen mielestään tohtoriopinnoissa on ”järjetöntä kahtiajakoa”. Jotkut saavat rahoitusta vuodeksi kerrallaan, toiset koko ajaksi.

– Rahoitus pitäisi ehdottomasti saada koko väitöskirjalle, tai korkeintaan niin, että puolivälissä olisi tarkistuspiste.

”Mikä on tohtorintutkinto?”

 

Veikko Erannin tohtoriopintojen aikana yksi asia on ärsyttänyt häntä yli kaiken. Sana ärsyyntyminen ei itse asiassa edes riitä kuvaamaan hänen tunteitaan.

– Nykyään apurahatutkijoiden pitää maksaa työtiloistaan Helsingin yliopistolle. Tämä on todella loukkaavaa. Yhtenä päivänä yliopistolta tuli lasku. Tämä on tyhmin asia, mitä tiedän.

Eranti huomauttaa summien olevan pieniä yliopistolle, mutta apurahatutkijalle summa on iso. Tämä johti siihen, että Eranti päätti kahden tutkijaystävänsä kanssa vuokrata toimistohuoneen. Vapailta markkinoilta sai halvemman ja mukavamman työympäristön kuin yliopiston vuokralaisena.

Tietyiltä osin yliopistolta poissa oleminen on johtanut siihen, ettei Eranti ole tavannut omaa ohjaajaansa kovin usein.

– Toisaalta olen itsenäinen ihminen. Monet kuitenkin kokevat, että ohjausta voisi saada enemmän. Ohjaamista kasvokkain ei välttämättä koeta kovin tärkeäksi yliopistolla.

Veikko Erannin mielestä olisikin tärkeää keskustella väitöskirjan olemuksesta.

– Ennen väitöskirjan kirjoittaminen oli verkkaisempaa, nyt se pitää paukuttaa kasaan neljässä vuodessa. Mikä on tohtorintutkinto? Mikä on väitöskirja?

Eranti huomauttaa, että Suomessa on tehty erittäin laajoja väitöskirjoja, ja hänen mukaansa yliopisto heiluu nyt vanhan ja uuden välissä – pitäisi valita jompikumpi.

– Ei saisi olla ristiriitaa odotusten ja lopputuloksen välillä. Pitäisi ymmärtää, että mikäli kaikilta halutaan hyvä väitöskirja neljässä vuodessa, ohjaukseen pitäisi panostaa merkittävästi nykyistä enemmän.

Erannin mielestä väitöskirjan tekeminen neljässä vuodessa on ihan ok, kunhan odotukset ovat kohdillaan. Hitaat julkaisuprosessit aiheuttavat kuitenkin hieman ongelmia.

– Alkuun tulee kiire, jos haluaa saada jotain julkaistua, kun julkaisuprosessi voi kestää puolitoista vuotta, Eranti sanoo.

Tutkijana saa luoda uutta

Parhaiten Veikko Eranti viihtyy muiden tutkijoiden seurassa, ja hän onkin pyrkinyt tekemään tutkimusta yhdessä muiden kanssa.

– Parasta on kun pienellä porukalla yritämme ratkoa jotain juttua. Hyvät jutut ajatellaan yleensä yhdessä, muuten tämä on aika yksinäistä työtä.

Tohtoriopiskelijalta vaaditaan sinnikkyyttä.

– Pitää jaksaa välittää yksityiskohdista, itse olen enemmän isojen perspektiivien puolesta.

Kiinnostus maailmaa kohtaan on myös tärkeä ominaisuus jokaisella tutkijalla. Asioita pitää haluta kyseenalaistaa.

– Pitää etsiä selityksiä, eikä kunnioittaa auktoriteetteja liikaa. Tutkijan pitää olla valmis haastamaan vallitsevat käsitykset.

Erantia odottaa väitöskirjan valmistumisen jälkeen puolentoista vuoden postdoc-rahoitus, mutta hän ei ole vielä päättänyt jatkosta.

– Minulle tulee vakavan pohdinnan paikka – pitäisikö tehdä jotain muuta?

Eranti kuitenkin viihtyy akateemisessa maailmassa.

– Tämä on ihan uniikki ammatti, saa keskittyä pitkään ja saa luoda uutta. Tutkijana voi myös osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Yliopistojen tämänhetkinen kehitys saa kuitenkin kritiikkiä Erannilta.

– Nyt on vähän hulabaloo-tilanne. Yliopistot kehittyvät huonoon suuntaan. Säätiöt ovat täydentäviä voimia, joten en ole radikaalisti huolissani. Heiluri voi vielä heilahtaa toiseenkin suuntaan, Eranti sanoo.

Teksti: Michaela von Kügelgen / Addeto
 

Arkisto

Uusimmat uutiset