”Akatemia ei saa etääntyä muusta maailmasta”

Monikielisyys yleistyy – lähes joka luokassa on nykyään monikielisiä oppilaita. Ruotsalainen Monica Bravo Granström tutkii, miten lapsia monikielisissä ympäristöissä opetetaan luetun ymmärtämisessä. Hän on kuitenkin huolestunut siitä, etteivät tutkimustulokset saavuta tarpeeksi laajaa yleisöä.

Monica Bravo Granström on aina ollut kiinnostunut kielistä. Maisterintutkintonsa hän suoritti Espanjassa ja nykyään hän asuu Saksassa.

– Jos puhuu useampaa kieltä, voi puhua useamman ihmisen kanssa, hän sanoo.

Saksassa Bravo Granström tapasi espanjalaisen miehen, ja he päättivät asettua Saksaan ja perustaa perheen.

– Lasten myötä kielistä on tullut entistä tärkeämpiä. Aloitin työt opettajakorkeakoulussa, jossa olen opettanut ruotsia, mutta olen myös koordinoinut erästä projektia Chilessä.

Projektin lomassa Bravo Granström tutkii, miten lapsia monikielisissä ympäristöissä opetetaan luetun ymmärtämisessä.

– Lähes joka luokassa on monikielisiä oppilaita. Luulen aiheeni kiinnostavan myös suomalaisia.

Bravo Granströmillä on nyt meneillään tohtoriopintojen toinen vuosi. Vuonna 2017 hänen on määrä valmistua. Hänen kohdallaan oman miehen hyvät tulot mahdollistavat tohtoriopinnot – kaikilla tilanne ei ole yhtä hyvä.

– Tohtoriopintoja eivät aina suorita opintoihin parhaiten soveltuvat henkilöt, vaan ne joilla on parhaat taloudelliset mahdollisuudet. Näin on varsinkin humanistisella alalla, Bravo Granström sanoo.

Vaikea alku

Monikielisyysprojekti, johon Monica Bravo Granström osallistui, kehittyi pikkuhiljaa. Lopulta hän päätti kirjoittaa väitöskirjan samasta aiheesta.

Väitöskirjaansa varten hän on tehnyt luokkahuonehavainnointia Saksassa, Ruotsissa ja Chilessä. Hän johtaa projektia Saksasta saksalaisen ohjaajansa, Gregor Lang-Wojtasikin avulla, mutta hänellä on myös ruotsalainen ohjaaja – Ulf Fredriksson Tukholman yliopistosta.

– Tajusin tarvitsevani apua myös Ruotsista. Ruotsalainen ohjaajani on tehnyt paljon töitä PISA:n ja luetun ymmärtämisen piirissä. Tukholman yliopisto ei kuitenkaan saa rahaa ohjaajani työstä kanssani.

Bravo Granström on kiitollinen avusta. Tuki on ollut tarpeellista, sillä Saksan järjestelmä eroaa jonkin verran Ruotsin järjestelmästä.

– Saan palkkaa työstäni, mutta en opiskelusta. Tämä oli vaikeaa alussa, kun en esimerkiksi ollut tajunnut, että minun pitää maksaa kirjat itse.

Bravo Granströmin mukaan taloudellinen puoli tuli hänelle yllätyksenä.

– En saa kovin paljon tukea yliopistolta. Ohjaajani on avulias, mutta enemmän henkilökohtaisella tasolla. Täällä Saksassa kaikesta pitää osata kysyä. Monet eivät tiedä asioista mitään, ja se voi tuntua erittäin turhauttavalta. Alussa tämä vei paljon ajastani.

Tärkeää saavuttaa isompi yleisö

Vaikkei alku ollut niin sujuva kuin Monica Bravo Granström olisi toivonut, hän kuitenkin viihtyy hyvin tohtoriopiskelijana.

– Parasta tohtoriopinnoissa on mahdollisuus syventyä yhteen aiheeseen. Tiesin paljon monikielisyydestä jo entuudestaan, mutta olen saanut oppia paljon uutta. Toisaalta opiskelu on erittäin intensiivistä – on pakko oppia.

Bravo Granströmin mukaan tämä on joskus stressaavaa. Ajatukset pyörivät päässä koko ajan.

– Tämä ei ole mikään yhdeksästä viiteen -työ, kolikolla on kaksi puolta.

Bravo Granström suhtautuu aiheeseensa intohimoisesti, joten hänelle on tärkeää levittää tietoa laajemmalle yleisölle.

– Akatemia ei saa etääntyä muusta maailmasta. Tosin koen, että sellainen segregaatio on nyt meneillään.

Bravo Granström on muun muassa huolissaan yhä kasvavista palkkaeroista akatemian ja yksityisen sektorin välillä.

– Raha ei merkitse kaikkea, mutta varsinkin teknisellä alalla on iso riski, että yhä useampi päättää jättää akatemian. Humanistina ei sen sijaan tienaa yhtä paljon yksityisellä puolella.

Itse Bravo Granström jatkaisi mielellään töitä koulutussektorin piirissä.

– Kysymys kuuluukin, jaksanko jatkaa pätkätöitä?

Teksti: Michaela von Kügelgen / Addeto
 

Arkisto

Uusimmat uutiset