Sisällissota viiden naisen näkökulmasta

Useimmissa historiankirjoissa naiset ovat lähes näkymättömiä, mutta Anna Lindholmin uudessa Projekt Ines -kirjassa naiset ovat päärooleissa. Lindholmin mukaan historiamme on köyhää, jos se aina kirjoitetaan miesten näkökulmasta.

Projekt Ines sai lähtölaukauksensa vuonna 2009, kun Anna Lindholmin isoisä näytti hänelle Lindholmin isoisoäiti Ineksen kirjoittamia kirjeitä.

– Tunnistin itseni Ineksen sanoista, mutta en tunnista itseäni historian professoreiden teksteistä. Luettuani kirjeet halusin tietää, ajattelivatko muutkin naiset samalla tavalla kuin Ines, Lindholm kertoo.

Hänen mukaansa hän löysi Ineksestä jotakin konkreettista, johon hänen feministinen puolensa sai tarttua.

– Sain kaivaa esiin naisia ja tutustua heidän historiaansa heidän omilla silmillään, en Mannerheimin.

Lopulta Lindholm löysi viisi naista, jotka kirjeiden ja arkistomateriaalin avulla saivat antaa oman näkemyksensä vuoden 1918 sisällissodasta. Kirja pohjautuu akateemiseen tutkimukseen, mutta Lindholm teki tietoisen päätöksen kirjoittaa populaaritieteellisesti väitöskirjan sijaan.

– On tärkeää kommunikoida selkeästi asiat, jotka voivat tuntua vaikeilta. Haluan saavuttaa isomman lukijakunnan, haluan, että kuka tahansa voi lukea ja ymmärtää kirjaa – riippumatta siitä onko henkilöllä akateemisia opintoja vai ei, Anna Lindholm sanoo.

Usean opetuksen mittainen matka

Projektin aikana moni on reagoinut siihen, ettei Lindholm ole opiskellut historiaa akateemisella tasolla. Hänen mukaansa se ei ole niin tärkeää, ja hän paljastaa myös tietämättömyytensä eri asioista.

– En tiedä kaikkea, ja minulle oli tärkeää, että se näkyy kirjassa.

Lindholm sanoo tehneensä matkan yhdessä materiaalin kanssa – ja hän haluaa jakaa kaiken oppimansa. Hänen mukaansa kenenkään ei tarvitse tietää kaikkea, mutta on tärkeää selvittää faktat.

– Se että en tiedä jotakin, ei tarkoita sitä, että minun pitäisi olla hiljaa. Projekt Inestä varten olen lukenut paljon.

Kirja kohdistuukin kaikista vähiten historioitsijoille.

– Heillähän on kaikki faktat, mutta haluan avata heidän silmänsä. Historiamme on köyhä, jos se sisältää ainoastaan miesten näkökulman. Olen lähinnä kirjoittanut itselleni, koska minun on vaikeaa sisäistää tiivisti kirjoitettuja historian kirjoja.

Projekt Ines voidaan sijoittaa tyylilajiin ”creative non fiction”, ja kirjaa voidaan mainiosti käyttää myös oppimateriaalina. Lindholm on itse lukio-opettaja Ruotsissa ja tietää, miltä luokkahuoneiden todellisuus näyttää.

– Haluan näyttää, miten tietoa haetaan. Olenkin saanut kommentteja, että Projekt Ines herättää halun lähteä itse kaivelemaan arkistoja, Lindholm kertoo.
 

Anna Lindholm. Kuva: Eva Tordera.
Anna Lindholm. Kuva: Eva Tordera.

Teloituksia päivisin

Projektin aikana Anna Lindholm yllättyi siitä, että sisällissota edelleen on suuri tabu suomalaisille.

– Miten sotaan pitäisi suhtautua poliittisesti? Tämä on erittäin herkkä aihe – varsinkin henkilöille, joiden taustat ovat punaisella puolella. On myös vaikeaa päästä yksimielisyyteen siitä, miksi sotaa pitäisi kutsua.

Toisen yllätyksen Lindholm sai, kun hän katsoi tarkemmin Suomen tietä itsenäisyyteen.

– Luulin itsenäisyyden olevan paljon selkeämpi silloin 1917, mutta Suomesta tuli itsenäinen hieman sattumalta. Ei ollut mitään yhtenäistä kansanliikettä – lähes kukaan tavallinen ihminen, poliitikoista puhumattakaan, ei aktiivisesti tehnyt työtä itsenäisyyden eteen. Kesti kauan, ennen kuin ymmärsin tämän.

Lähes sadan vuoden takaiset tapahtumat ovat olleet osana Lindholmin elämää useamman vuoden ajan. Projektin alussa hän pystyi eläytymään sotaan kirjeiden kautta, mutta 2014 muun muassa Venäjän kasvava uhka ja Isisin raju eteneminen johtivat henkilökohtaiseen käännekohtaan.

– Työstä tuli erittäin epämiellyttävää ja ajoittain minulla oli todella huono olo. Päivisin luin teloituksista ja iltaisin näin uutisia mestauksista. Sota ei enää ollut kauan sitten tapahtunutta, vaan se oli nyt ja todellisuutta. Valitettavasti kirja on erittäin ajankohtainen.

Teksti: Michaela von Kügelgen / Addeto
 

Arkisto

Uusimmat uutiset