”Mitä Suomella on, jos koulutusta ajetaan alas?”

Espanjalainen José A. Cañada tuli Suomeen, koska Espanjassa ei ollut töitä tai rahoitusta jatko-opiskeluun. Suomeen hänet sai hyvä ilmainen koulutus ja tasa-arvoiset mahdollisuudet. Uudet koulutuspoliittiset päätökset saattavat kuitenkin romuttaa juuri tämän.

– Ennen kuin tulin Suomeen, en tiennyt maasta oikeastaan mitään, mutta tiesin että Suomessa koulutus on huipputasolla.

Jose A. Cañada tuli Suomeen helmikuussa 2012. Vuonna 2010 hän oli valmistunut maisteriksi korkeakoulusta Barcelonassa, mutta töitä tai jatko-koulutusta oli mahdotonta löytää laman lyömässä Espanjassa. Sattumalta hän tutustui suomalaiseen, ja siitä syntyi idea lähteä Suomeen.

– Espanjassa en olisi saanut rahoitusta tutkimukselleni, Suomessakin sain odottaa puoli vuotta rahoituspäätöstä. Olin malttamaton, mutta tämä on aika tavallinen odotusaika.

Jose A. Cañada aloitti jatko-opiskelijana Helsingin yliopistolla toukokuussa 2013. Hän tutkii biologisia hätätilanteita, eli äkillisiä tapahtumia, jotka voivat vaarantaa kansanterveyttä. Vaaratilanteet syntyvät muun muassa viruksista tai bakteereista, jotka voivat tulla esimerkiksi saastuneesta ruoantuotannosta tai bioaseista.

Tutkimuksellaan Cañada haluaa selvittää miten esimerkiksi valtiot reagoivat ja käsittelevät näitä hätätilanteita suhteessa hallitsemiseen ja materiallisuuteen. Väitöskirjan työnimi on "Securing the living - governance and materiality during biological emergencies".

Cañada on opiskellut sosiaalipsykologiaa, mutta tutkimuksessaan hän hyödyntää myös filosofian, sosiologian ja antropologian teorioita.

Suunnitelmissa on valmistua syksyllä 2017, rahoituksenkaan ei pitäisi olla ongelma, vaikka viimeisen vuoden rahoitus vielä puuttuu. Hän ei kuitenkaan usko sen tuottavan mitään ongelmia enää siinä vaiheessa.

Jose A. Cañada viihtyy Suomessa ja toivoo löytävänsä täältä töitä valmistumisensa jälkeen.
Jose A. Cañada viihtyy Suomessa ja toivoo löytävänsä täältä töitä valmistumisensa jälkeen.

Ei koulutusleikkauksille

Suomeen tullessaan Jose A. Cañada ihasteli ilmaista koulutusta.

– Pääsin yliopistoon maksamatta mitään, se oli mahtavaa. Näyttämällä kykyni jatko-opiskelijana minulle annettiin kaikki mahdollisuudet.

Cañada hehkuttaa suomalaista koulutusta ja sen tasa-arvoisuutta. Uuden hallitusohjelman koulutusleikkaukset eivät saa positiivista palautetta häneltä.

– Nyt Suomi on menettämässä ainoan valttikorttinsa ja maailmalla tunnetun identiteettinsä. Mitä Suomella on, jos koulutusta ajetaan alas?

Hänen lähipiirissään asiasta on keskusteltu paljon – ystävätkään eivät ymmärrä poliitikkojen päätöksiä.

– Kuka on äänestänyt tällaista linjaa? Sitä kysymme toisiltamme paljon. Ehkä elän sitten kuplassa, mutta lähipiirissäni leikkauksiin suhtaudutaan kriittisesti.

Leikkauksista ei vielä ole koitunut mitään seurauksia Cañadan arkipäivään.

– Mutta ei se tapahdu yhdessä yössä. Kestää kauan ennen kuin vaikutukset näkyvät yhteiskunnassa, ja silloin pitää muistaa kuka näitä päätöksiä oikein teki, Cañada huomauttaa.

Kahvitauon innovaatiot jäävät saavuttamatta

Vaikka Jose A. Cañada toimii jatko-opiskelijana Helsingin yliopistolla, hän ei kuitenkaan ole yliopiston palkkalistoilla. Ennen tällä ei olisi ollut väliä, mutta yliopiston uusien sääntöjen myötä Cañadan pitäisi nyt maksaa vuokraa työpöydästään yliopistolla.

– Vaihtoehtona perustimme pienen tutkijayhteisön muutaman muun tutkijan kanssa.

Vuokrapaikoilla voi olla yliopistolle pahojakin seurauksia – muualla kuin yliopistolla töitään tekevät tutkijat eivät enää ole osana samaa yhteisöä muiden yliopistotutkijoiden kanssa.

– Kahvitauoilla tai lounaalla ideoidut yhteistyömahdollisuudet jäävät nyt keksimättä, Cañada huomauttaa.

Helsingin yliopiston uudistusinto on tietyllä tavalla hyvä asia, mutta Cañadan mielestä keskitytään vääriin asioihin.

– Esimerkiksi työpöydän vuokra työntää tutkijoita ja samalla myös innovaatioita pois. Tasa-arvo, jota arvostin Suomeen tullessani, ei ole enää yhtä selkeää.

Nyt keskitytään myös liikaa julkaisujen määrään eikä laatuun.

– Julkaisut tai akateemiset verkostot eivät aina välttämättä suoraan kytkeydy korkeatasoiseen tutkimukseen, Cañada huomauttaa.

Yliopistokulttuuri, jossa julkaisujen määrä koetaan ratkaisevana on Cañadan mielestä vallitseva, vaikka siihen kohdistuukin kritiikkiä.

Kielihaasteita

Kritiikistä huolimatta Jose A. Cañada viihtyy Suomessa. Tulevaisuus Suomessa olisi mieluisa – mutta kaikki riippuu työmahdollisuuksista.

– Missä ikinä tulen olemaan, aion kuitenkin ylläpitää kontaktejani suomalaiseen akatemiaan. Olisi tosin mahtavaa saada täältä pysyvä työpaikka, jossa voisin jatkaa tutkimustani.

Suurin ongelma on suomen kielen taidot – Cañada on oppinut paljon Suomea reilun kolmen vuoden aikana, ja päämääränä on kehittää kieltä koko ajan. Joissain yliopiston toimissa vaaditaan kuitenkin erittäin hyvää suomen kielen taitoa.

Suomen kielen tärkeys saattaa jatkossa tuottaa ongelmia koko akateemiselle
kentälle – kansainvälistyminen vaatisi enemmän painoarvoa englannin kielelle.

– Tätä tapahtuu jo tutkimustasolla, mutta hallintotasolla ei. Jotta Suomi voisi hyötyä ulkomaalaisten tutkijoiden asiantuntemuksesta, pitäisi englannin olla työkieli myös hallintotasolla. Nyt ulkomaalaiset tutkijat eivät voi vaikuttaa yliopistojen tulevaisuuteen.

Asia ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen, Jose A. Cañada huomauttaa.

– Siirtymällä englantiin, Suomen akatemia menettäisi osan identiteettiään ja perinteitään. En itse osaa sanoa kantaani tähän asiaan, mutta tämä tulee olemaan iso haaste Suomen akateemiselle maailmalle.

Teksti: Michaela von Kügelgen / Addeto

Arkisto

Uusimmat uutiset