”Tarvitaan selkeämpiä odotuksia tohtoriopiskelijan ja ohjaajan välillä”

Yhä useammalla ruotsalaisella tohtoriopiskelijalla on turvallisempi työsuhde kuin aikaisemmin, mutta vielä löytyy parannettavaa. Tätä mieltä on Anna Peixoto, joka on kirjoittanut väitöskirjansa tohtoriopiskelijoiden työehdoista.

– Olin aluksi kiinnostunut siitä, ketkä saavat määrärahansa? Ketkä onnistuvat, ja ketkä eivät?

Näin kertoo Anna Peixoto Göteborgin yliopistosta haastattelussa Addetolle. Kesäkuussa 2014 hän väitteli Göteborgin yliopistosta väitöskirjallaan De mest lämpade – en studie av doktoranders habituering på det vetenskapliga fältet. Väitöskirjaansa varten hän haastatteli viittätoista tohtoriopiskelijaa kolmelta eri tutkimusalalta – humanisteja, luonnontieteilijöitä ja koulutusalan asiantuntijoita.

– Tohtoriopiskelijoiden tilanteessa on muutamia positiivisia asioita. Yhä useammalla on työsuhde, johon kuuluu muun muassa lomat. Tilanne on siis turvatumpi kuin aikaisemmin, Peixoto sanoo.

Vuoden 1998 tutkijakoulutusuudistuksen jälkeen ruotsalaisilla tohtoriopiskelijoilla on pitänyt olla täysi tuki koko opiskeluajalle, jotta heidät hyväksyttäisiin tutkijakoulutukseen. Tämän ansiosta yhä useammalla tohtoriopiskelijalla on vakituinen työsuhde, mikä toisaalta on johtanut siihen, ettei tohtoriopiskelijoiden tutkimusta enää rahoiteta stipendeillä samassa mittakaavassa kuin aikaisemmin. Peixoton mukaan uudet säännökset ovat siis johtaneet tohtoriopiskelijoiden lisättyyn turvaan.

– Vaikka säännöt ovat olemassa, on kuitenkin paljon seikkoja, jotka eivät aina käy yksiin virallisten sääntöjen kanssa. Ohjeiden mukaan väitöskirjan tekoon menee neljä vuotta, mutta esimerkiksi humanistisella alalla monien mielestä neljässä vuodessa tehty väitöskirja ei ole tarpeeksi hyvä.

Anna Peixoto huomauttaa, että usein voi olla vaikeaa tietää mitkä säännöt pätevät, kun viralliset säännöt eivät vastaa epävirallisia.

– Sääntöihin viittaavat henkilöt eivät ole suosittuja akateemisissa piireissä. Pitää suostua epävirallisiin sääntöihin eikä kyseenalaistaa, Peixoto analysoi.

Suhde ohjaajaan on tärkeä

Harva tohtoriopiskelija vaihtaa ohjaajaa kesken työn, vaikka löytyisi syitä vaihtoon. Anna Peixotolla oli itse monimutkainen tilanne ohjaajansa kanssa, mikä lopuksi johti ohjaajan vaihtoon. Peixoto oli useammassa suhteessa osallisiin, minkä takia oli epäselvää kuka pystyi vaatimaan mitä, Peixoto kertoo.

Ongelma ratkaistiin, mutta hänen mukaansa moni voi joutua vaikeaan tilanteeseen, jos asiat eivät toimi ohjaajan kanssa. Tutkijat eivät mielellään kritisoi muita tutkijoita.

– Tutkijapiirit ovat aika pieniä, pitää vaalia suhteita muihin saadakseen suosituskirjeitä ja post doc-pestejä, Peixoto sanoo.

Hänen mukaansa on tiettyjä ongelmia tohtoriopiskelijan ja ohjaajan valtasuhteissa.

– Tohtoriopiskelija on riippuvainen ohjaajastaan, yksi on ylemmässä asemassa oleva ja toinen alemmassa.

Peixoto huomauttaa, että mahdolliset ongelmat ohjaajan ja tohtoriopiskelijan välillä eivät ainoastaan riipu henkilökemioista, vaan järjestelmässä on myös isompia rakenteellisia ongelmia. Hänen mukaansa ohjaajan tehtävästä pitäisi tehdä ammattimaisempi.

– Tohtoriopiskelijan ja ohjaajan väliset odotukset pitäisi selkeyttää. Voidaan esimerkiksi käydä alustava keskustelu – mitä odotamme toisiltamme?

Väitöskirjaa tehdessään Peixoto huomasi, että moni asia voisi olla paremmin tohtoriopiskelijoiden asemassa.

– On enemmän ongelmia, kuin mitä halutaan tunnustaa. Akatemia on aika omahyväinen. Tutkimuksessa on yhä enemmän kyse itsensä pätevöitymisestä, eikä mielenkiintoisen tutkimuksen tekemisestä – jos asiaa kuvaillaan kyynisesti.

Peixoto on myös saanut kritiikkiä osakseen, koska hän on vain haastatellut tohtoriopiskelijoita.

– Monien mielestä tohtoriopiskelijat ovat käsittäneet asioita väärin, ja kriitikoiden mielestä minun olisi myös pitänyt haastatella ohjaajia, mutta halusin tuoda esiin tohtoriopiskelijoiden näkökulman.

Hänen mukaansa on myös olemassa yleinen aate, jonka mukaan pitää olla kiitollinen saadakseen olla mukana akateemisissa piireissä, ja sen takia suostua asioihin, joilla ei ole mitään tekemistä koulutuksen kanssa.

Pelkkä Zlatan ei riitä

Haastattelun aikana Anna Peixoto nostaa esiin sekalaisen tutkijakunnan tärkeyden.

– Yliopisto saattaa köyhdyttää itse itsensä, esimerkiksi luonnontieteissä monet naiset päättävät tutkijanuransa – silloin menetetään paljon potentiaalista ja hyvää työvoimaa.

Peixoton mukaan ei pidä myös jymähtää stereotyyppisiin tutkijamalleihin.

– Tutkimusta voi harjoittaa tekemättä töitä ympäri vuorokauden.

Hän huomauttaa, ettei tutkijan työ aina ole tasaista – joskus on enemmän töitä, joskus vähemmän.

– Silloin monet sanovat ettei Zlatanistakaan tullut ammattilaista ilman harjoittelua, mutta meillä ei voi ainoastaan olla Zlataneita akatemiassa, Peixoto sanoo.

Hänen mukaansa tutkimusuraa mahdollisesti jatkavat ovat ihmisiä, jotka kestävät epävarmuuden.

– Luulen, että jatkossa tulee olemaan vaikeaa rekrytoida tutkijoita. Tutkijan työ ei kiinnosta, ellei työsuhteet ole hyviä.

Nyt Anna Peixoto toimii viransijaisena opettajana ja opinto-ohjaajana Göteborgin yliopistossa.

– En ole koulutettu opinto-ohjaaja, joten toistaiseksi olen ollut huono sijoitus valtiolta, hän vitsailee.

– Mutta tämä on hauska ja tärkeä työtehtävä. Nuoret opiskelijat kohtaavat aikamoisen viidakon tämän päivän maailmassa. Monet ovat kuitenkin määrätietoisia ja kysyvät ”varmojen” ratkaisujen perään, Peixoto sanoo.

Teksti: Michaela von Kügelgen / Addeto

Juttu kuuluu Addeton uuteen juttusarjaan jossa esitellään nuoria tutkijoita. Miten he kokevat akateemisen maailman? Miten tutkimus voi? 

arkisto

uusimmat uutiset