Sotalapset Suomesta

Toisen maailmansodan aikana Ruotsi vastaanotti 70 000 sotalasta Suomesta. Ruotsalainen tutkijaryhmä yrittää nyt selvittää tapahtunutta ja sen syitä.

– Itse asiassa kaikki alkoi kandidaatintutkielmastani vuonna 1999. Olin kiinnostunut kovia kohdanneista lapsista, tutkija Ann Nehlin (kuvassa) Tukholman yliopiston Historian laitokselta sanoo.

Yhdessä kolmen muun tutkijan kanssa hän yrittää selvittää tapahtumia, jotka johtivat Ruotsin vastaanottavan noin 70 000 lasta Suomesta. Tutkimusprojekti alkoi vuonna 2013 ja sen on määrä valmistua maaliskuussa 2017.

– Yritämme ymmärtää miten se on voinut tapahtua ja miksi? Miten kuljetukset perusteltiin? Oli iso sitoumus Ruotsilta vastaanottaa lapset.

Nehlinin mukaan sotalapset ovat viimeisten vuosien aikana itse julkaisseet omia tutkimuksia, ja kirjoittaneet omista kokemuksistaan, mutta akateemisessa maailmassa aiheesta on kirjoitettu vähän. Projektiryhmä toivoo muuttavansa asiaa.

– Tämä on erittäin kompleksi aihe. Joillakin lapsilla on hyviä kokemuksia, toisilla taas ei. Tutkimus suomalaisista sotalapsista voisi tuoda esiin tärkeää tietoa yksin tulevien pakolaislasten vastaanotosta, Nehlin sanoo.

"Suomen asia on meidän"

Toisen maailmansodan aikana Suomi oli mukana kolmessa sodassa – Talvisodassa, Jatkosodassa ja Lapin sodassa. Aluksi sotalasten vastaanottaminen oli yksityinen aloite, mutta se valtiollistettiin erittäin nopeasti.

– Ulkoasiainministeri Rickard Sandler halusi tukea Suomea sotilaallisesti, mutta hän ei saanut Ruotsin hallituksen tukea. Konflikti johti hänen eroonsa. Sandler ja hänen vaimonsa Maja olivat “Suomen ystäviä”, ja Suomen tukeminen oli parille tärkeää. Maja Sandler aloitti miehensä tukemana lasten kuljetukset, Ann Nehlin kertoo.

Ylipäänsä Ruotsissa oltiin innokkaita auttamaan. Monet tuntevat vielä tänään lauseen “Suomen asia on meidän”. Suomi esitti useaan otteeseen pyyntöjä sotilaallisesta tuesta Ruotsille, mutta pyynnöt torjuttiin aina.

– Syyllisyydentunne oli luultavasti yksi suuri syy tuelle. Ruotsi ei tukenut Suomea sotilaallisesti, ja koki tarpeen auttaa jollakin muulla tavalla.

Tämän johdosta suuri määrä vapaaehtoisia tuki Suomea eri tavoin.

– Perustettiin muun muassa vapaaehtoisjoukko ja järjestettiin rahankeräyksiä. Osa tätä vapaaehtoista tukea oli tuoda suomalaisia lapsia Ruotsiin. Lapsille haluttiin antaa mahdollisuus “syödä tarpeeksi” ja päästä sodan alta pois, vaikkakin pieneksi hetkeksi. Aikomus oli hyvä, mutta siitä tuli myös osa Ruotsin hyvityspolitiikkaa.

– Tänään voimme spekuloida oliko tarpeellista tuoda lapsia Ruotsiin. Jotkut väittävät että ei, ja että Suomessakin oli turvallisia alueita.

Jatkosodan aikaan suurin osa sodasta käytiin Suomen ja Neuvostoliiton rajalla, eli lapset eivät olleet suoranaisesti vaarassa.

– Eikä perheen kaikkia lapsia lähetetty Suomeen, useimmiten lähetettiin yksi tai kaksi lasta. Jos lapset olisivat olleet oikeasti vaarassa, olisi tietysti pitänyt lähettää kaikki lapset Ruotsiin. Uskon että Ruotsin tarve auttaa oli Suomen tarvetta suurempi.

Suomen ja Ruotsin yhteisellä historialla saattoi olla merkitys.

– Ruotsi pelkäsi myös saavansa Neuvostoliiton naapurikseen. Ruotsille oli tämän lisäksi tärkeää ylläpitää kansainvälistä imagoaan - “katsokaa kuinka paljon autamme”.

Lapsia lähetettiin edestakaisin

Ann Nehlinin mukaan toisen maailmansodan aikana mahdollisista psykologisista seurauksista ei tiedetty niin paljon. Sen ajan brittiläinen psykologian tutkimus osoitti, että lapset voivat huonommin pois lähetettäessä kuin kotiin jäädessä, sodan tapahtumista riippumatta. Tutkimusta kommentointiin ruotsalaisessa mediassa, mutta se ei saanut mitään jalansijaa, ja lähetykset jatkuivat koko sodan ajan.

– Osa Ruotsiin tulleista lapsista olivat traumatisoituneita sodasta, ja siitä syystä heitä oli vaikeaa sijoittaa perheisiin. Nämä lapset joutuivatkin useimmiten lastenkotiin. Oli myös helpompi sijoittaa tyttöjä kuin poikia.

70 000 suomalaislapsen joukosta löytyy monta erilaista kohtaloa ja tarinaa. Joillekin oleskelu Ruotsissa oli positiivinen kokemus, toisille ei. Suurin osa lapsista tulivat köyhistä perheistä, joissa ei ollut varaa elättää lapsia. Myös Karjalasta tuli paljon lapsia, kun väestö jouduttiin evakuoimaan.

– Lasten kokemukset eroavat paljon. Osa lapsista muutti edestakaisin monta kertaa eikä aina päätynyt saman perheen luo, jossa he aikaisemmin olivat.

Nehlin huomauttaa, että seuraukset olivat joskus traagisia kaikille.

– Kaksivuotias joka lähetettiin Ruotsiin muutamaksi vuodeksi saattoi unohtaa suomalaisen perheensä ja kielensä. Silloin ei ollut niin helppoa lähteä takaisin Suomeen. Jotkut lapset kokivat monta eroa.

Osa lapsista jäi Ruotsiin pysyvästi, mutta tästä ei ole mitään varmoja lukuja. Nehlin mainitsee, että noin 7000 lasta olisi jäänyt Ruotsiin, mutta lukua ei voi vahvistaa.

– Suomen valtio vaati, että kaikki suomalaiset lapset lähetettäisiin takaisin. Tämä johti joskus kiistoihin sijaisperheen ja biologisen perheen välillä. Sijaisperhe oli kiintynyt lapseen, kun taas biologinen perhe kaipasi omaa lastaan, ja halusi hänen palaavan hinnalla millä hyvänsä. Joskus kiistoja ratkottiin jopa oikeudessa.

Yrittävät ymmärtää

Ann Nehlinin läpikäymä materiaali pitää sisällään yllätyksiä.

– En esimerkiksi ollut tietoinen siitä, kuinka poliittista kaikki oli. Apuun löytyi tietysti humanitaarisia syitä, mutta lähetyksiä kritisoitiin - varsinkin Suomessa. Lopuksi Suomen hallitus kielsi mediaa kirjoittamasta mitään negatiivista aiheesta.

Nehliniä kiinnostaa myös, miten lapsia “käytettiin” sodanaikaisessa politiikassa.

– On mielenkiintoista nähdä, minkälaisen poliittisen roolin lapset saivat. Mielestäni suomalaisia lapsia käytettiin maiden välisten siteiden vahvistamiseen.

Nehlinin mukaan sotalapset ovat tärkeä aihe historiantutkimuksessa.

– Tämä on suuri osa Ruotsin toisen maailmansodan aikaista historiaa, jota ei aikaisemmin ole tutkittu. Ryhmämme yrittää nyt täyttää tyhjiötä. Monet sotalapset elävät vielä tänään, ja heille voi myös olla tärkeää, että heidän kokemuksensa saavat huomiota. Historiasta voi aina oppia, mutta teemme sitä valitettavan harvoin.

Tutkimus herättää myös monia mielenkiintoisia jatkokysymyksiä.

– Mitä vaikutuksia tällä on ollut suomalaiselle ja ruotsalaiselle yhteiskunnalle? Esimerkiksi 1960-luvulla Ruotsiin muutti paljon suomalaisia, onko näillä asioilla mitään yhteyttä?

Nehlin huomauttaa, että kaikki sotalapsiin liittyvä on monimutkaista eikä mitenkään yksiselitteistä.

– Voi olla, että häpeän ja syyllisyyden tunteet ovat olleet syinä siihen, ettei tämä ole saanut niin paljon huomiota aikaisemmin, Nehlin sanoo.

Teksti: Michaela von Kügelgen

ARKISTO

UUSIMMAT UUTISET