Vasemmisto samoilla linjoilla Suomessa ja Ruotsissa

Suomessa äärivasemmistolla on perinteisesti ollut enemmän kannattajia kuin Ruotsissa. Valtiotieteen professori Lauri Karvonen arvioi Suomen Vasemmistoliiton ja Ruotsin Vasemmistopuolueen olevan lähes yhtä suuria ja samankaltaisia puolueita tänään.

Professori Lauri Karvonen. Kuva: Åbo Akademi Professori Lauri Karvonen. Kuva: Åbo Akademi

– Vuosina 1930–1944 kommunismi oli kielletty Suomessa, mutta Neuvostoliitto vaati aselevon yhteydessä kommunismin sallimisen Suomessa, professori Lauri Karvonen Åbo Akademista kertoo.

Vasemmistoliitto perustettiin vuonna 1990 jatkamaan edeltäjänsä Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) poliittista työtä.

– SKDL:ssä kommunismi oli vallitseva. Enimmillään neljäsosa suomalaisista äänesti puoluetta, kun taas SDP on dominoinut vasemmistoa Ruotsissa, Karvonen kertoo.

Hänen mukaansa Neuvostoliiton kaatuminen oli paljon merkityksellisempi tapahtuma Suomelle ja maan vasemmistopolitiikalle kuin Ruotsille.

– Neuvostoliiton aikana Suomen oli mahdotonta ottaa etäisyyttä kommunismiin, ja Neuvostoliiton olemassaolo tuki Suomen äärivasemmistoa.

Neuvostoliiton hajoamisen myötä tapahtui tietty murros kommunistien kanssa, kun Vasemmistoliitto perustettiin.

– Tänään löytyy vielä kommunisteja Ruotsin Vasemmistopuolueesta, mutta ei Suomen. Ruotsissa on myös vahvempi kommunistinen taakka, ja muut puolueet voivat joskus syyttää Vasemmistopuoluetta kommunismista, Karvonen sanoo.

Samankokoisia

Professori Lauri Karvosen mukaan Vasemmistoliitto on kuin varjo SKDL:n loistopäivistä.

– Yksi suurimmista muutoksista suomalaisessa politiikassa on äärivasemmiston heikentyminen. Nyt ei olla enää pitkään aikaan puhuttu vasemmistohallituksesta, myös sosiaalidemokraatit ovat heikommassa asemassa kuin aikaisemmin.

Karvosen mukaan Ruotsin kahteen ryhmittymään perustuva politiikka ei olisi mahdollista Suomessa.

– Suomessa mikä tahansa puolue voi hallita minkä tahansa toisen puolueen kanssa. Ruotsalainen malli ei toimi Suomessa.

Kooltaan Vasemmistoliitto ja Vasemmistopuolue ovat lähes yhtä isoja. Edellisissä eduskuntavaaleissa puolueet saivat 5,6 prosenttia (Ruotsi) ja 8,1 prosenttia (Suomi) äänistä.

– Pienemmät ruotsalaiset puolueet joutuvat aina pelkäämään alittavansa 4 prosentin vähimmäisäänimäärän. Ruotsissa on muun muassa ollut Toveri 4 prosenttia -liike, jossa sosiaalidemokraatit äänestivät vasemmistoa saadakseen äärivasemmiston tuen puolueelle. Tänään pelkkä vasemmiston tuki ei enää riitä, vaan SDP on myös riippuvainen Ympäristöpuolueesta pystyäkseen kilpailla allianssin kanssa, Karvonen analysoi.

Vasemmistoliitto jätti hallituksen

Keväällä Vasemmistoliitto päätti erota Suomen hallituksesta. Puolueen kannattajat ovat osoittaneet tukensa oman politiikkansa takana seisovalle puolueelle, kun taas vastustajat moittivat puoluetta vastuunpaosta.

– Suomen hallituskuusikko oli alusta alkaen erikoinen luomus ja pitkien neuvotteluiden tulos. Ei ollut ollenkaan varmaa, että saamme hallituksen, Karvonen sanoo.

Vasemmistoliitolle budjettiriihen neuvottelut olivat liikaa.

– Tämä oli taktinen veto. Puolue halusi julkisesti osoittaa, kuinka pitkälle se on valmis menemään.

Karvosen mukaan on vielä vaikeaa ennustaa, miten Vasemmistoliitto pärjää tulevissa vaaleissa, mutta mielipidemittaukset ennustavat pientä kasvua. Karvosen mielestä Vasemmistoliittoon kohdistuva kritiikki oli odotettavissa puolueen jättäessä hallituksen.

– Se on tyypillistä vastustajien poliittista retoriikkaa. Kaiken lisäksi Suomen hallituksia on jo pitkään koottu niin, että yksi puolue voi jättää hallituksen sen kuitenkaan menettämättä enemmistöään. Hallitus ei halua riskeerata uhriksi joutumista, ja sen takia yleensä muodostetaan selvän enemmistön omaavia ylisuuria hallituksia. Silloin hallitus ei ole riippuvainen pienemmistä puolueista, Karvonen selittää.

Punavihreää politiikkaa

Suomen ja Ruotsin eduskuntapuolueita vertailtaessa voidaan todeta Vasemmistoliiton ja Vasemmistopuolueen olevan poliittisesti aika lähellä toisiaan.

– Samankaltaisuudet painavat enemmän kuin erilaisuudet. Molemmat puolueet puolustavat perinteistä verorahoitettua hyvinvointivaltioita, ja molempien politiikka tähtää julkisen sektorin järjestämiin ja rahoittamiin palveluihin.

Karvosen mukaan ruotsalainen profiili on vielä offensiivisempi. Vasemmistopuolue vastustaa muun muassa voitollista toimintaa, mutta turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä puolueet ovat samaa mieltä.

– Molemmat sanovat ei Natolle ja punavihreä politiikka on näkyvää. Profiililtaan Vasemmistopuolue on hieman Vasemmistoliitosta vasemmalle.

Karvosen mukaan puoluejohtajat ovat tietysti tärkeitä, mutta medialla on myös tapana liioitella heidän painoarvoaan.

– Puolueen pitää ensisijaisesti toimia organisaationa, jolla on yhteinen sanoma. Puoluejohtajia tulee ja menee, Karvonen sanoo.

Hän nostaa kuitenkin esiin Gudrun Schymanin (puoluejohtaja 1993–2003) esimerkkinä vahvasta puoluejohtajasta.

– Hänestä tuli ilmiö. Tämäntyyppiset ilmiöt ovat tavallisempia Ruotsissa kuin Suomessa Suomen henkilövaaleista johtuen. Ruotsissa puoluejohtajasta voi tulla puolueen kasvo, mutta Suomessa se ei mene ihan näin. Perussuomalaiset ja Timo Soini ovat ehkä ainoa poikkeus tässä. Mutta tämä on maiden eikä puolueiden välinen ero.

Ääniä kulttuuriradikaaleilta

Perinteisesti vasemmisto on saanut työläisääniä, mutta ääniä on tullut myös syrjäseuduilta.

– Suomessa on puhuttu erämaakommunismista muun muassa Pohjoissuomessa, professori Lauri Karvonen sanoo.

Tämän päivän jälkiteollinen yhteiskunta on kuitenkin muuttanut tilannetta.

– Nykyään äärivasemmistoa äänestää kulttuuriradikaali älymystö. Ympäristökysymykset ovat myös selvemmin esillä, kuten monessa muussa puolueessa. Vasemmiston äänestäjät puolustavat muun muassa maahanmuuttajia ja seksuaalivähemmistöjä.

Monet äänestäjät ovat julkisen sektorin palkkalistoilla olevia henkilöitä. Karvosen mukaan naiset ovat hieman yliedustettuja.

– Molempien puolueiden äänestäjissä naiset ovat enemmistössä, Karvonen sanoo.

Teksti: Michaela von Kügelgen / Addeto

Arkisto

Uusimmat uutiset