Perussuomalaiset isompi ja legitiimimpi puolue kuin Ruotsidemokraatit

Oikeistopopulistisista tai oikeistoradikaaleista puolueista puhuttaessa tulee miettiä miksi ja mihin verrattuna puolueet koetaan radikaaleiksi. Addeto haastatteli kahta tutkijaa vertaillakseen Suomen ja Ruotsin oikeistopopulistisia puolueita.

Cristian Norocel. Cristian Norocel.

Cristian Norocel alkoi jo kandidaatintutkintonsa aikana pohtia kansallismielisyyttä ja sukupuolta. Varsinkin Romaniassa, jossa Norocel syntyi ja aloitti opiskelunsa, nationalismi oli kasvamassa 2000-luvun alussa. Hän halusi tutkia oikeistopopulismia sukupuoliperspektiivistä.

– Mitä tarkoittaa, että joku on oikea mies tai nainen? Miten pitää käyttäytyä ja millaista on sukupuolten keskinäinen vuorovaikutus?

Norocel on jatkanut samojen teemojen piirissä, ensin Unkarissa ja Alankomaissa ja sittemmin Suomessa. Hän väitteli tohtoriksi joulukuussa Helsingin yliopistosta väitöskirjallaan Our People – a Tight-knit Family under the Same Protective Roof - A Critical Study of Gendered Conceptual Metaphors at Work in Radical Right Populism. Norocelin mielestä on mielenkiintoista tutkia oikeistopopulismia Euroopan reuna-alueilla – Romaniassa, Ruotsissa ja Suomessa.

Tutkimuksessaan Norocel yllättyi siitä, että sekä Ruotsin että Romanian oikeistopopulistisilla puolueilla on erittäin konservatiivinen käsitys sukupuolesta.

– Heidän käsityksensä naisista ja miehistä eivät eroa toisistaan kovin paljon, mutta Ruotsissa ”sanoma” paketoidaan siistimmin, Norocel sanoo.

Dosentti Ann-Cathrine Jungar Södertörnin korkeakoulusta on tutkinut vuodesta 2007 oikeistopopulistisia puolueita sekä pohjoismaisesta että eurooppalaisesta näkökulmasta.

– Ennen tutkimukseni aloittamista minulla oli tunne, että jotain oli tapahtumassa, hän sanoo.

Jungarin mukaan lisääntyvä eurooppalaistuminen, ylikansallisten toimielinten perustaminen ja vallan siirtyminen loi oikeistopopulistisille puolueille mahdollisuudet nousta esiin taantumuksellisina puolueina.

– Oikeistopopulistisista puolueista tulee yhä samankaltaisempia, heidän tukensa kasvaa ja he alkavat vetää puoleensa työläisten ääniä. Näistä puolueista on toisin sanoen tullut uusia työläispuolueita. Uusi puolueperhe on tullut selvemmin esiin sekä Pohjoismaissa että Euroopassa, Jungar analysoi.

Artikkelissa Populist Radical Right Parties in the Nordic Region: A New and Distinct Party Family? Jungar kirjoittaa yhdessä Anders Ravik Jupskåsin (Oslon yliopisto) kanssa, että uusi oikeistopopulistinen puolueperhe on vahvasti nousussa. Jungarin mukaan puolueet ovat viime aikoina onnistuneet hiomaan strategiaansa ja sijoittumaan paremmin poliittisesti.

– Ainakin Ruotsissa Ruotsidemokraatit ovat hyväksyttävämpiä ja ammattimaisempia, hän sanoo.

On tapahtunut ideologinen lähentyminen ja puolueet ovat institutionaalistuneet.

Puoluekoko erottaa

Ann-Cathrine Jungar. Kuva: Södertörns högskola. Ann-Cathrine Jungar. Kuva: Södertörns högskola.

Suurin ero Ruotsidemokraattien ja Perussuomalaisten välillä on Jungarin mukaan kannattajien määrässä.

– Lähes 20 prosentin äänimäärällä Perussuomalaiset on paljon isompi puolue, jolla on täysin eri status. He ovat hyväksyttyjä parlamentaarisen painoarvon ansiosta.

Jungar mainitsee muun muassa Suomen hallituskeskustelut vuodelta 2011, jolloin Perussuomalaiset kutsuttiin mukaan.

– Silloin ainoastaan Vihreät ottivat etäisyyttä yhteistyöhön Perussuomalaisten kanssa. Perussuomalaiset valitsivat kuitenkin opposition – hallituksessa puolue olisi joutunut ottamaan vastuuta EU:n kriisipolitiikasta, johon heidän vaalikampanjansa perustui. Tämän lisäksi puolueella ei ollut tarpeeksi edustajia, jotka olisivat selviytyneet ministerinpaikoista.

Ruotsidemokraatit on eristäytynyt puolue, toisin kuin Perussuomalaiset.

– Muiden puolueiden mielestä Ruotsidemokraatit ei ole sisäsiisti ja hallituskelpoinen puolue. Toisin sanoen vakiintuneet puolueet kyseenalaistavat Ruotsidemokraattien demokraattisen uskottavuuden, Jungar selittää.

Hän mainitsee vuoden 2010 valtiopäivävaalien jälkeiset keskustelut, joissa muiden puolueiden edustajat eivät olleet kiinnostuneita yhteistyöstä tai neuvotteluista Ruotsidemokraattien kanssa.

– Tietynlaista sopeutumista tapahtuu kuitenkin koko ajan. Jos Ruotsidemokraatit saavat 10 prosentin kannatuksen seuraavissa vaaleissa, Ruotsiin syntyy parlamentaarisesti vaikea tilanne, ja blokkipolitiikka joutuu mahdollisesti väistymään uusien hallitusryhmittymien alta, Jungar sanoo.

Perussuomalaisten suurempi tuki selittyy osittain puolueen Ruotsidemokraatteihin verrattuna laajemmalla politiikalla.

– Vaaleissa 2011 EU-kysymys oli äärimmäisen tärkeä Perussuomalaisille. Vasta sen jälkeen tulivat talous ja maahanmuutto. Tämän takia puolue vetää puoleensa monenlaisia äänestäjiä. Ruotsidemokraatteja kannattavat henkilöt äänestävät maahanmuuttoa vastaan, Jungar selventää.

Hänen mukaansa Ruotsidemokraateilla ei ole kunnon uskottavuutta muissa kysymyksissä kuin maahanmuutossa, kun taas Perussuomalaisten uskottavuus ei rajoitu maahanmuuttopolitiikkaan.

Ääripuolueita suhteessa mihin?

Cristian Norocel ja Ann-Cathrine Jungar ovat tarkkoja populististen oikeistopuolueiden nimityksistä. Puolueita tulee kutsua äärioikeistolaisiksi harkiten.

– Mihin suhteutettuna puolueet ovat ääripuolueita, Norocel kysyy.

Ne ovat tietysti reunempana poliittisella kartalla, mutta Norocelin mielestä pitää olla tarkka siitä, mitä ilmaisulla tarkoittaa. Hän kutsuu puolueita oikeistopopulistisiksi.

Norocel ja Jungar määrittelevät ääripuolueet ei-parlamentaarisiksi puolueiksi. Tämä ei koske Perussuomalaisia ja Ruotsidemokraatteja.

– Molemmat puolueet hyväksyvät parlamentaariset säännöt, joten käsitettä ääripuolue käytetään heidän tapauksessaan suhteessa muihin puolueisiin, Jungar sanoo.

Jos puolueesta puhuttaessa käytetään sellaisia tuomitsevia sanoja kuten rasismi ja fasismi, se saattaa myös kostautua.

– Jos sanojen käyttöä ja merkitystä ei tarkenneta, puolueet muuttuvat uhreiksi, mikä taas voi johtaa suurempaan kannatukseen, Norocel selittää.

Sekä Perussuomalaiset että Ruotsidemokraatit turvautuvat helposti niin sanottuun ”uhrikorttiin”.

– Joka kerta, kun media kritisoi tai tarkastelee puolueita, nämä kuittaavat tilanteen sanomalla median olevan heitä vastaan, ja hyödyntävät sensaatiota. He tekevät itsestään marttyyreita, Norocel sanoo.

Jungar huomauttaa, että puolueen vastarinta-asema voimistuu, kun äänestäjät saavat vahvistuksen käsitykselleen, että vakiintuneet puolueet ovat heitä vastaan. Norocelin mukaan tulee ottaa huomioon, ketkä tulkitsevat tapahtumat negatiivisena julkisuutena.

– Negatiivinen julkisuus ei ole vaikuttanut Perussuomalaisiin kovin paljoa, Jungar sanoo.

– Heillähän on äänestäjiensä tuki, Norocel huomauttaa.

Hänen mukaansa puolueet saavat myös aivan liian helposti vähätellä skandaaleja ja kömmähdyksiään. Norocel mainitsee Perussuomalaisten kansanedustajan James Hirvisaaren natsitervehdyksen eduskunnassa.

– He sanoivat sen olleen vain vitsi, mutta tällainen ironia venyttää sisäsiistin puheen rajoja. Toivoin, että media olisi ollut aktiivisempi ja ottanut enemmän kantaa siihen, minkälaisista asioista on sopivaa vitsailla. Yllätyin, kun niin moni hyväksyi vitsiselityksen, Norocel sanoo.

Erilaiset keskustelukulttuurit

Puolueiden välillä on selviä eroja varsinkin, mitä tulee hyväksyttyyn toimintaan. Jungarin mukaan Suomessa linja ei ole yhtä kova kuin Ruotsissa.

– Esimerkiksi Jussi Halla-aho ei saisi olla Ruotsidemokraattien jäsen vihapuhetuomionsa jälkeen. Ruotsidemokraatit ovat siistineet rivejänsä tehokkaammin, ja Jimmie Åkesson on muotoillut nollatoleranssin rasismille, Jungar sanoo.

– Oikeistopopulistiset puolueet kyseenalaistavat perusarvoja. Se, mitä ei hyväksytä tänään, saatetaan hyväksyä huomenna. Toivoisin jokaisen tekevän vähän lisää, keskustelevan ja kyseenalaistavan enemmän, Norocel sanoo.

Ihmisiltä voi esimerkiksi kysyä, miksi he kokevat ettei tietyille ”vitseille” saa nauraa.

– Meidän pitää uskaltaa astua mukavuusalueemme ulkopuolelle, Norocel sanoo.

Jungarin mukaan myös Ruotsin keskustelukulttuuri eroaa selvästi Suomen kulttuurista.

– Suomessa ei ole vahvaa liberaalia perinnettä, hän sanoo.

Riippumattomana tutkijana Cristian Norocel sanoo, ettei hän kuitenkaan osaa olla täysin ulkopuolinen.

– Olen maahanmuuttaja sekä Ruotsissa että Suomessa. Minulla on luontainen kiinnostus tutkimustani kohtaan.

Norocelin postdoc-projektin painopisteenä on puolueiden kuvaama EU:n ja euroalueen tulevaisuus sekä yhteinen eurooppalainen identiteetti. Tarkastelussa on varsinkin puolueiden suhtautuminen monivivahteisiin epäoikeudenmukaisuuksiin, kuten syrjintään sukupuolen, etnisyyden, uskonnon tai luokan takia.


Perussuomalaisten historia

  • Perussuomalaiset perustettiin toukokuussa 1995. Eduskuntavaaleissa 2007 puolue sai 4,1 prosenttia äänistä. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa puolue sai 19,1 prosenttia äänistä, ja 39 eduskuntapaikallaan se on tällä hetkellä Suomen kolmanneksi suurin puolue.
  • Vaalien jälkeen Perussuomalaisten kannatus on hieman laskenut; Ylen uusimman kannatusmittauksen mukaan puolueen kannatus oli tammikuussa 2014 17,8 prosenttia.
  • Puolueen puheenjohtajana on vuodesta 1997 lähtien toiminut Timo Soini. Vuoden 2006 presidentinvaaleissa Soini sai 3,4 prosenttia äänistä.
  • Puolue kirjoittaa verkkosivuillaan, että perussuomalaisen aatemaailman mukaan yhteiskuntamme jäsenillä tulee olla oikeus ihmisarvoiseen elämään. Puolueen mukaan jokainen kansalainen on yhtä ainutlaatuinen ja arvokas, ja mahdollisuus työntekoon sekä sosiaaliseen turvallisuuteen on taattava jokaiselle Suomen kansalaiselle.
  • Puolueen juuret juontavat vuoteen 1959 ja Suomen Pientalonpoikien Puolueeseen. Vuonna 1967 SPP muutti nimensä Suomen Maaseudun Puolueeksi. SMP:n toiminta kuihtui vuonna 1995 ja Perussuomalaiset perustettiin puolueen henkisen perinnön vaalijaksi.


 
Ruotsidemokraattien historia

  • Ruotsidemokraatit perustettiin helmikuussa 1998. Suuri läpimurto tuli vuoden 2010 vaaleissa, jolloin puolue sai 5,7 prosenttia äänistä ja valittiin Ruotsin valtiopäiville 20 paikan myötä.
  • Vaalien jälkeen puolueen kannatus on kasvanut. Ruotsin tilastokeskuksen (Statistiska centralbyrån) tekemän mittauksen mukaan puolueella oli 9,3 prosentin kannatus marraskuussa 2013.
  • Jimmie Åkesson on toiminut puoluejohtajana vuodesta 2005. Hän syntyi vuonna 1979 ja on ollut Ruotsidemokraatti vuodesta 1995.
  • Ruotsidemokraatit kuvailevat itseään Ruotsiystävällisenä puolueena, joka tavoittelee suurta yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta yhteiskunnassa. Tärkeimmäksi tehtäväkseen puolue määrittelee vastuuntuntoisen maahanmuuttopolitiikan ja voimatoimet rikollisuutta vastaan. Lisäksi ikäihmisille halutaan taata turvallinen ja arvokas vanhuus.
  • Puolueen perustajilla oli yhteyksiä natsismiin ja fasismiin. Sekä Cristian Norocelin ja Ann-Cathrine Jungarin mukaan puolue on tehnyt paljon työtä päästäkseen eroon vanhasta natsileimastaan.


Cristian Norocelin väitöskirja
Ann-Catrine Jungarin ja Anders Ravik Jupskåsin artikkeli Populist Radical Right Parties in the Nordic Region: A New and Distinct Party Family? julkaistaan Scandinavian political studies -lehdessä tänä vuonna.

Teksti: Michaela von Kügelgen / Addeto

Arkisto

Uusimmat uutiset