Kielelliset oikeudet eivät toteudu Suomessa

Oikeus saada viranomaispalvelua ruotsin kielellä toteutuu yhä puutteellisesti kaksikielisissä kunnissa. Viime vuosina kielellisiin oikeuksiin on kiinnitetty aiempaa selvästi enemmän huomiota suunnittelussa, mutta käytännön tasolla hyvät aikeet eivät vielä näy.

Näin todetaan eduskunnalle annettavassa valtioneuvoston uusimmassa kertomuksessa kielilainsäädännön soveltamisesta. Aikaisemmat kertomukset on annettu vuosina 2006 ja 2009. Uusimmassa kertomuksessa tarkastellaan, mitä muutoksia kielellisten oikeuksien toteutumisessa on tapahtunut vuoteen 2009 verrattuna viranomaisten toiminnassa ja millaisia mahdollisia edistysaskeleita on tapahtunut.

Erityisesti ruotsinkielisten oikeudet saada viranomaispalvelua omalla äidinkielellään toteutuvat kertomuksen mukaan yhä puutteellisesti, mihin viranomaiset näkevät suurimpana syynä puutteen kielitaitoisesta henkilökunnasta. Kansalaiset ovat viime aikoina olleet erityisen huolissaan siitä, ettei kaksikielinen palvelu aina toteudu hätäkeskuksissa ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa.

– Kielelliset oikeudet kuuluvat yksilön perusoikeuksiin, ja omakieliset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tärkeä osa ihmisen perusturvallisuutta kaikissa elämän vaiheissa. Tämän vuoksi tulevissa rakenneuudistuksissa, esimerkiksi kuntauudistuksessa, täytyy heti alusta alkaen varmistaa kielellisten oikeuksien toteutuminen käytännössä. Ne eivät saa jäädä uudistuksissa jalkoihin, toteaa kertomuksen esitellyt oikeusministeri Anna-Maja Henriksson Oikeusministeriön tiedotteessa.

Kertomuksen tavoitteena on lisätä päätöksentekijöiden, viranomaisten ja kansalaisten tietämystä eri kieliryhmien kielioloista. Valtioneuvoston kansalliskielistrategiasta antamassa periaatepäätöksessä esitetään muun muassa molempien kansalliskielten näkyvyyden lisäämistä sekä kielten oppimismahdollisuuksista ja kieliryhmien kohtaamismahdollisuuksista tiedottamista.

Tällä kertaa kielikertomusta varten kuultiin aiempaa laajemmin eri viranomaisia, järjestöjä sekä kansalaisia. Kertomuksessa käsitellään enemmän kuin aikaisemmin kansainvälisiä sopimuksia ja Suomessa asuvia muita kieliryhmiä.

Venäjää ja erityisesti viroa äidinkielenään puhuvien määrä on kasvanut viime vuosina selvästi. Kertomuksen mukaan suhtautuminen venäjänkielisiin on hieman parantunut viime vuosina. Myös palvelujen määrä on parantunut jonkin verran – erityisesti Itä-Suomessa venäjänkielisten palvelujen taso on varsin hyvä. Vironkielisten puolestaan oletetaan usein ymmärtävän suomea, mikä saattaa johtaa väärinkäsityksiin ja ongelmiin palvelujen saatavuudessa.

Viittomakielten osalta kertomuksessa tuodaan esiin muun muassa suomenruotsalaisen viittomakielen aseman heikentyminen.

Myönteistä kehitystä on, että viranomaisjohto ja kielikysymyksiin erikoistuneet organisaatiot ovat pyrkineet viime vuosina entistä aktiivisemmin edistämään kielellisten oikeuksien toteutumista. Kieliohjelmia ja -strategioita on laadittu kansalliskielten ja myös muun muassa saamen kielten, romanikielen ja viittomakielten turvaamiseksi. Ne eivät kuitenkaan vielä näy systemaattisesti parantuneena palveluna.

Kertomuksessa todetaan myös, että asenteet eri kieliryhmiä kohtaan ovat viime aikoina koventuneet. Valtioneuvosto korostaa arvokeskustelun tarvetta suhteessa Suomen vähemmistöihin ja suvaitsevaisuutta muita kieliryhmiä kohtaan.

– Väkivallan uhka ja vihapuhe on aina loukkaus, jota ei voi hyväksyä. Viime aikojen hyökkäykset ja uhkaukset muun muassa suomenruotsalaisia toimittajia kohtaan tulee ottaa hyvin vakavasti. Sama koskee luonnollisesti myös muihin henkilöihin ja muihin vähemmistöihin kuten saamelaisiin, romaneihin tai maahanmuuttajiin kohdistuvaa uhkaa ja vihapuhetta. Yhteiskunnassamme tulee osoittaa selvästi, että tämä ei ole hyväksyttävää,ministeri Henriksson sanoo tiedotteessa.

Valtioneuvoston kertomus
Oikeusministeriön tiedote 
 

arkisto

uusimmat uutiset