Perhelainsäädäntö ei tunne sateenkaariperheitä

Suomessa on juuri valmistunut ensimmäinen sateenkaariperheitä käsittelevä väitöskirja. Sateenkaariperheitä tutkinut Anna Moring haluaisi muuttaa nykyisen perhelainsäädännön. Sateenkaariperheessä vanhemmuudelta puuttuu lähtökohtainen turva.

Anna Moringin ”Oudot perheet” on ensimmäinen Suomessa julkaistava sateenkaariperheitä käsittelevä väitöstutkimus. Se käsittelee sateenkaariperheiden tilannetta sellaisena kuin se näyttäytyy suomalaisessa lainsäädännössä, mediakeskusteluissa ja sateenkaariperheille suunnatuissa opaskirjoissa.

Tutkimus ottaa lähtökohdakseen perheitä koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa rakentuvat normit ja ihanteet ja sen, kuinka sateenkaariperheistä keskustellaan tämän päivän Suomessa.

– Sateenkaariperheet asettuvat poikkiteloin ja kummallisiin asentoihin suhteessa lainsäädäntöön, yhteiskunnallisiin normeihin ja ihanteisiin, Anna Moring sanoo Helsingin yliopiston uutisille.

Sateenkaariperheillä tarkoitetaan perheitä, jotka ovat syntyneet jollakin muulla tavalla kuin miehen ja naisen välisessä yhteiselämässä. Lainsäädäntö ei tunnista sateenkaariperheiden kaikkia vanhemmuuksia, mikä johtaa siihen, että lapselta puuttuu esimerkiksi tapaamis- ja perintöoikeus kaikkiin vanhempiinsa nähden. Myös perhevapaajärjestelmä ja erilaiset perheille tarkoitetut etuudet ja tuet kohtelevat sateenkaariperheitä epäyhdenvertaisesti.

On tavallista, että sateenkaariperheessä joku – tai useampikin – vanhemmista on vailla juridista vanhemmuutta. Moring sanoo, että tämä tekee myös lapsen asemasta monissa tilanteissa suojattoman.

– Toivoisin yhteiskunnan ymmärtävän, että sateenkaariperheet ovat erittäin tavallisia. Mediassa puhutaan sateenkaariperheistä yllättävän positiiviseen sävyyn, mutta lainsäädäntö vaikuttaa olevan lähestulkoon sokea kaikille muille kuin heteroyhdinperheille, Anna Moring sanoo Hufvudstadsbladetille.

Lain mukaan sekä Suomessa että Ruotsissa lapsella voi siis olla vain kaksi vanhempaa, vaikka sateenkaariperheessä todellisuus voi olla aivan toinen. Vastauksena tähän sateenkaariperheet ovat kehittäneet uudenlaisia tapoja käsittää vanhemmuus ja perhesuhteet. Nämä käsitykset eivät perustu lainsäädäntöön eivätkä biologisen vanhemmuuden ensisijaisuuden logiikkaan vaan läsnäoloon ja vanhemmuuden tekemiseen.

– Kaksi naista, jotka saavat lapsen luovutetun sperman avulla joutuvat käymään läpi adoptioprosessin, jotta ei-biologisesta äidistä tulisi juridinen vanhempi. Adoptio voi venyä ajallisesti, ja ennen kuin se astuu voimaan on epäselvää kuka saa hoitaa lasta, jos biologinen äiti esimerkiksi kuolee synnytyksessä. Lapsi jää myös vaille toisen vanhemman elatusta, jos vanhempien suhde päättyy ennen kuin adoptio on valmis, Moring sanoo Hufvudstadsbladetille.

Ruotsissa tilanne on samankaltainen kuin Suomessa. Tutkija Anna Malmquistin mukaan adoptio voi aiheuttaa ongelmia, jos jompikumpi vanhemmista kuolee, vanhemmat eroavat tai riitaantuvat ennen kuin adoptio on valmis.

– Tämä aiheuttaa stressiä monille sateenkaariperheille. Adoptioprosessin aikana lapsella on epävarma oikeustila. Lapsella ei ole huoltajaa, jos biologinen vanhempi kuolee. Ei-biologisen vanhemman kuolema tarkoittaa, ettei lapsella ole perintöoikeutta, Malmquist sanoo Addetolle.

Parin riitaantuessa biologinen vanhempi voi päättää, ettei halua jatkaa adoptioprosessia, mikä tarkoittaa ettei lapsella ole oikeutta ei-biologiseen vanhempaansa. Ruotsin ja Suomen välillä on kuitenkin yksi selkeä ero. Naisparit, jotka saavat lapsen Ruotsin sairaanhoidon piirissä eivät joudu tekemään adoptiota. Heille riittää sama vanhemmuuden vahvistaminen kuin heteropareilla, jotka elävät avoliitossa.

Jos pari saa lapsen avustetun hedelmöityksen avulla ulkomailla tai keinosiemennyksessä kotona oman lahjoittajan avulla, adoptio täytyy kuitenkin tehdä, jotta ei-biologisesta vanhemmasta tulee vanhempi myös juridisessa mielessä.

– Adoptioprosessi voi kestää parista kuukaudesta muutamaan vuoteen, Malmquist kertoo

Vaikka Suomessa lait muuttuvat koko ajan, uudistuminen etenee kovin pienin askelin.

– Esimerkiksi isyyslakia uudistetaan parhaillaan, mutta uudistuksen alkuvaiheessa on järjestelmällisesti sivuutettu kaikki perheiden moninaisuuteen liittyvät huomiot. Nyt olisi helppo korjata useita epäkohtia, kuten poistaa naisparien ydinperheiltä sisäisen adoption prosessi tai selkiyttää transsukupuolisten vanhempien tilannetta, mutta syystä tai toisesta tätä ei haluta tehdä, Moring sanoo Helsingin yliopiston uutisille.

Hufvudstadsbladet 6.6.2013 sivut 2–3
Helsingin yliopiston uutinen 
Anna Moringin väitöskirja
Anna Malmquist

 

arkisto

uusimmat uutiset