Kulttuuripolitiikan kollokvio: Cultural Policy in Finland and Sweden – Two sides of the same coin?

Ruotsissa on ryhdytty alueellistamaan valtiollisia kulttuuritukia. Onko suomalainen kulttuuripolitiikka keskitetympää? Jos näin on, mistä johtuvat maiden väliset erot? Mitkä ovat nykypäivän ja tulevaisuuden polttavimmat kulttuuripoliittiset kysymykset? Entä mikä rooli akateemisella tutkimuksella voi tässä asiassa olla? Muun muassa näistä kysymyksistä keskustellaan Jyväskylän yliopistolla huhtikuussa järjestettävässä kollokviossa, jossa esitellään myös Addeto.com – Suomea ja Ruotsia käsittelevän tutkimustiedon välittäjä. 

Suomen ja Ruotsin kulttuuripolitiikan kollokvio järjestetään 8.–9. huhtikuuta Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampuksella. Siellä keskustellaan erityisesti kulttuuripolitiikan tutkimuksesta, jossa maat ovat lähteneet hieman eri poluille.

– Ruotsissa puhutaan niin sanotusta raha-arkkumallista. Siinä alueet, tai joissain tapauksissa läänit, saavat valtion kulttuurineuvostolta tietyn määrän varoja, joita ne saavat jakaa harkintansa mukaan. Näiden alueiden odotetaan panostavan itsekin entisestä enemmän teatteriin, musiikkiin sekä muihin taiteenaloihin, dosentti Mats Rolén kertoo.

 Vastaavanlaista selkeää kulttuuripolitiikan alueellista toimijaa ei ole Suomessa. Vastuu on valtiolla sekä kunnilla.

– Alueellinen kulttuuripolitiikka on monen toimijan yhteenlaskettu tulos, joiden toimijoista millään ei ole samaa asemaa kuin Ruotsin maakäräjillä. Kulttuuripolitiikan Taike-uudistuksen on nähty edistävän keskittämistä. Se on sitä rakenteena mutta aika näyttää, millaisen toimintakulttuurin se luo itselleen, kulttuuripolitiikan professori Anita Kangas kertoo.

Hän painottaa, että toiminnallinen keskittyminen tulee resurssien kautta.

 – Meillä on Etelä-Suomessa melko paljon luovien alojen yrityksiä, taide- ja kulttuurilaitoksia, taiteen edistämisrahaa jne. Alueilla toiminta keskittyy niiden keskuksiin.

Suomessa kulttuurin rahoitus on ollut Anita Kangaksen mukaan varsin vakaalla pohjalla, kiitos lotto- ja veikkausvoittovarojen, jotka ovat olleet merkittävä puskuri lama-aikana. Nyt sekä valtion- että kuntatalouden ongelmat alkavat kuitenkin näkyä entistä enemmän myös kulttuuripolitiikassa, muun muassa uusien toimintatapojen kasvavan kysynnän muodossa.

– Tilanne tuntuu koskettavan ”juustohöylämäisesti” vähän kaikkia – joitakin enemmän kuin toisia. Pienenä toimialana se on varsin haavoittuvainen esimerkiksi kunnissa, ja kumppanuuksia olisi vahvistettava entistä enemmän ja laajemmalta pohjalta. Valtionosuusjärjestelmän uudistaminen on tärkeä tulevaisuuden hanke, jolla voi olla ratkaiseva merkitys esimerkiksi kattavan taidelaitosverkon tulevaisuudelle, Anita Kangas kertoo.

Kollokvion ensimmäinen päivä tarjoaa muun muassa Suomen ja Ruotsin kulttuuripoliittisten linjausten historiallista taustaa valottavan esitelmän, jossa käsitellään hallintorakenteiden muutoksia.

 Toisen päivän aikana vertaillaan maiden taideneuvostoja keskenään ja sen lisäksi keskustellaan kansalaisyhteiskunnan roolista tulevaisuuden kulttuuripolitiikassa.

– Ruotsin valtio painottaa yhä enemmän sitä, että kulttuurin toimijoiden pitää vahvistaa yhteistyötään elinkeinoelämän kanssa. Kansalaisyhteiskuntaakin pitää tuoda laajemmin mukaan, Mats Rolén kertoo ja mainitsee esimerkkinä kotiseutu- ja opiskelijajärjestöt sekä muut aatteelliset yhdistykset.

Kollokvio huipentuu paneelikeskusteluun pohjoismaisen kulttuuripolitiikan haasteista.

Tapahtuman pääasiallisena kielenä on englanti, ja Jyväskylän yliopisto tekee kollokviosta videotallenteen. Oheinen pdf-tiedosto sisältää koko ohjelman.

Teksti: Jonas Lindholm / Addeto

Kollokviosta kertova artikkeli Jyväskylän yliopiston verkkosivustolla

Arkisto

Uusimmat uutiset